"Ikkunasta tuijottelen kerrostalon seinää, tähän aikaan vuodesta me maalla tehtiin heinää, vaikkakin se silloin oli arjen työtä, vain teen muistoissani siitä sunnuntain.
Miksi näin? Kaiken kauniin näämme mielessämme jälkeenpäin, vasta silloin kun sen menetämme.
Miksi näin? Aina parhaat puolet ymmärrämme jälkeenpän.
Muistan kuinka tyttösenä kasvimaata kitkin, kuinka työtä inhosinkaan joskus melkein itkin, nytkun voisin samaa puuhaa melkein rakastaa, ei parevkkeelle mahdu kukkamaa.
Miksi näin? Kaiken kauniin näämme mielessämme jälkeenpäin, vasta silloin kun sen menetämme.
Miksi näin? Aina parhaat puolet ymmärrämme jälkeenpäin.
Autoilta ja asvaltilta silmänikun suljen, olen taas tuo pikkutyttö metsätietä kuljen. Nyt voin vasten kivetystä nähdä mielessäin, kaisenkin mitä silloin tuskin näin.
Miksi näin? Kaiken kauniin näämme mielessämme jälkeenpäin, vasta silloin kun sen menetämme.
Miksi näin? Vasta luonnonarvon ymmärrämme jälkeenpäin.
Miksi näin? Kaiken kauniin näämme mielsessämme jälkeenpäin, vasta silloin kun sen menetämme.
Miksi näin? Aina parhaat puolet ymmärrämme jälkeenpäin ".
Näin laulelee Taiska, tässä ihanssa laulussaan Miksi näin?
Aika moni varmaan samaistuu tähän lauluun? Aimakin meikä mandoliini:)
Tämä laulu johdatteleekin teidät seuraavanlaiseen tarinaan,
mutta ennen sitä.
Tähän alkuun heti pahoitteluni, kun nämä päivitykseni venyvät aina näin pitkiksi, en kitenkaan ole unohtanut tätä enkä teitä ihanat:)
Kaunis kesä on taittumassa syksyksi .
Jotenkin se taasen vilahti niin nopeasti, tuntuu että vuosivuodelta kesä on lyhyempi kun muut vuodenajat.
Johtuneeko sitten siitä, kun kevät on yleensä viileä,
joka saattaa jatkua viileänä juhannukseen, monasti sen jälkeen alkvat lämpimät ilmat?
Itse ainakin tykkäisin, että kevätkin olisi lämmin, silloin olisi mukavampaa touhuta ulkona.
Kyllähän syksyssäkin on oma taikansa ja ruska-aika on ihanaa, mutta näin kesäihmisenä, sitä aina vain toivoisi, että kesä olisi mahdollisimman pitkä.
Kesäni ja alku syksy on ollut todella kiireinen.
Kuten tuossa edellisessä postauksessani jo kerroinkin, miehen vanhempien kesäpaikka siirtyi meille ja se on osaltaan pitänyt meikä mandoliinin liikekannalla.
Siellä on ollut puuhastelua jos jonkinlaista.
Nyt olen keskittynyt lähinnä puutarhan kunnostukseen ja siellä yhteen erityiseen projektiini.
Ihan kaikkia puutarhahommia ei vielä ole saatu tehdyksi, mutta jos ilmat ovat suotuisat, niin kyllä ne siitä hyvälle mallille saadaan ennen talven tuloa.
Ulkotöiden jälkeen, siirrymmekin sitten puuhastelemaan mökin sisätiloihin, siellä on tiedossa lähinnä pientä pintaremonttia:)
Ei siis tarvitse miettiä, että mitä teksi, kun tekimistä on ihan riittävästi.
Mukavaa on aloittaa puuhastelut sisällä, kun sen aika tulee:)
Olen vuosia haaveillut pienestä ja suloisesta kasvihuoneesta, jossa olisi hyötypuoli sekä " oleskelupuoli" saman katonalla:)
En vaan ole oikein kerinnyt perehtymään asiaan ja siksi se onkin jäänyt siintämään tulevaisuuden haavekuvaksi, että sitten joskus, kun sopiva ajankohta sille tulee:)
Nyt tuo ajankohta tuli, tuon kesäpaikan myötä.
Siellä, kun sattui olemaan aikoinaan papan pikku kätösin tekemä ihanan pieni ja söpö kasvihuone, josta olen aina tykännyt:)
Heti alusta asti oli selvä homma, että ehdottomasti haluan säästää sen,
tehdä siitä " oman näköiseni" kunnioittaen sitä, tekemättä siitä kuitenkaan liian "modernia".
Niinpä tuumasta toimeen...
Alunperin minulla oli tarkoitus säästää osa siellä olleista
" viljelyslaatikoista" vaihtaa niihin vain multa,
mutta niiinkuin se on moneen kertaan huomattu on erilaisalla projekteilla tapana paisua, niin myös tälläkin.
Kun aloitin mullan vaihdolla huomasin, että laatikot olivat niin huonokuntoisia, ettei niistä ollut enään hoitamaan virkaansa.
Päädyin poistamaan ne kaikki, kun kerran " leikkiin olin ryhtynyt",
niin tehdään se sitten kunnolla:)
Jotenka, nopea suunnitelman muutos ja niin alkoi multa siiirtymään.
Laatikot puolestaan siirtyivät kasvihuoneesta pannunpesään,
jossa ne hoitivat vielä lopullisen virkansa, palaen iloiseti tuhkaksi:)
Mullan hyödynsin kukkapenkkeihin ja marjapensaille.
Ensikesäksi sitten odottelen ihanaa kukkaloistoa sekä suurta marjasaalista:)Laatikot vaihtuivat ruukkuihin, joissa sitten alan kasvattamaan tulevaisuudessa viljelyksiäni:)
Kun olin saanut multatyöt tehtyä, alkoikin pohjatöiden uudelleen tekeminen.
Koska ajansaatossa osa pohjista oli päässyt hieman laskeutumaan,
ei auttanut muu, kun korjata se, jotta pohjasta tulee tasainen ja täten käytännöllisempi.
Paikkausta, tasoittamista, lisää paikkausta, tasoittamista.
Uudet murskeet ja taasen tasoittamista.
Tämän jälkeen annoin pohjan tuulettua muutaman viikon,
siellä olleiden kiinteiden viljelyslaatioden takia, jotta se olisi varmasti kuiva.
Sitten pääsin aloittamaan muut pohjatyöt.
Huh, huh, siinä heiluin kun heinämies, mutta lapion varressa.
Tämä homma kävi punttisalista.
Siinä oli kuulkaas kunto koetuksella, auringon paistaessa taivaantäydeltä, ulkona lämpömittarin huidellessa + 23 c:ssa.
Ei tuulesta tai edes tuulenvireestä tietoakaan, se teki kasvihuoneesta tukahduttavan kuuman.
Siinä meikä mandoliini hikoili kun "pieni ja vähän isompikin eläin".
Voin kertoa, että vettä meni samaan tahtiin sisään, kun tuli hikenä ulos,
olin kuin uitettu koira, vai kissako se nyt oli? :)
Erinäisten pohjatöiden jälkeen, tuli mietintämysyyn pähkäiltäväksi,
mikä lattiaksi?
Koska halusin sinne jotain " jalan alle" mukavampaa,
mutten kuitenkaan liian "hienoa" materiaalia, vaan sellaisen joka sopisi "tyyliin".
Helpointa olisi ollut jättää se murskeelle.
Mietin myös erilaisia laattoja, jotka olisivat olleet kyllä kivoja, mutta ne eivät kuitenkaan " kolahtaneet".
Niinpä pieni piharakkennus kierros ja katsomaan, jos nurkista löytyisi jotain sopivaa.
Kuulun niihin, jotka eivät heitä helposti mitään menemään,
vaan koitan löytää tavaroille aina uusiokäyttöä.
Aikani kolutessa nurkkia se tuottikin tulosta ja löysin vanhat, mutta vielä käyttökelpoiset puuritilät, jotka pääsivät nyt toimittamaan virkaansa kasvihuoneessani:)
En tehnyt niille mitään tuunausta, ne ovat just eikä melkein :)
Koska kasvihuone on aikanaan rakenntettu vanhan navettarakennuksen seinustalle on siinä osasta todella kaunis hirsiseinä.
Sille en tehnyt mittään muutakuin kevyen pinta harjauksen pehmeällä harjalla.
Samoin tein vanhalle kivijalalle, joka pääsi nyt oikeuksiinsa,
kun sen ympäriltä poistettiin multa:)
Jossainvaiheessa pitää uusia vielä kasvihuoneen katto ja ikkunat,
nyt ne saivat toistaiseksi vielä jäädä.
Sisällä ei sitten ollutkaan enään muutakuin sisustus juttuja.
Sinne toin vanhat rottinkiset tuolit,
jotka pelastin joutumasta roskalavalle.
Ne ovat nähneet elämää, mutta ovat silti toimivat.
Niille en nyt tässä vaiheessa tehnyt mitään, jotenkin ne näyttävt hyviltä juuri noin.
Rottinkipöytä on sekin aikanaan pelastettu, samoin pieni kamiina,
joka on todella söpö.
Lattiaan laitoin vielä räsymatot, mielestäni ne sopivat sinne kivasti luomaan tunnelmaa, ainakin näin syksyllä, kun illat tästä pimenevät sekä viilenevät.
Siellä on ihanaa, juoda kuppi kuumaa, käpertyä vilttiin ja viettää kiireetön sekä tunnelmallinen hetki kynttilän valossa:)
Muutama Pelargonia tuo sinne myös ihanan "mummonmökki" tunnelman:)
Olen todella tyytyväinen lopputulokseen, se on pieni ja ihanan söpö,
minun tarpeisiini juuri sopiva.
Siitä tulee varmasti yksi lempipaikoistani:)
Nuorinin tytär on myös ihastellut sitä, suunnitellut jo illanviettoa seillä kanssani:)
Kasvihuoneen lisäksi siistin vielä hiukan sen ja puuceen edustaa.
Poistin rikkaruohojen valtaaman ruohon, tasoitin, laitoin karkeaa mursketta yms.
Edustaan päädyin laittamaan muutamat laatat sekä kasvihuoneen
sisältä muutaman ylijääneen puuritilän.
Nyt on helppo mennä niin kasvihuoneeseen sekä puuceehen ja pitää niiden edustat siistinä:)
Vaikka tänä kesänä en pääsyytkään viljelyshommiin kasvihuoneen
" remontin" myötä, tarjosi puutarha silti antimiaan:)
Viinimarjoja tuli kiitettäväästi.
Kirsikoilla saimme suumme makiaksi vai pitäsikö sanoa,
että makiankirpsakaksi.
Luumusato yllätti totaalisesti paljoudellaan ja omppujakin on saatu mukavasti:)
Raparperikin tuotti satoa, josta on riittänyt niin piirakkaan, kun pakkaseen asti:)
Ensikesänä pääsen sitten testaamaan kasvihuonettani.
On mukava seurata kasvavatko viljelyksei kohisten ja hukummeko erilaisiin kasviksiin vai emme?
Siitä en kuitenkaan ota mitään stressiä, vaan ihan harrastusmielellä kokeilen kuinka käy:)
Jaahas, taasen näytti lähteneen lapasesta, nimittäin tämä kirjoitukseni pituus, haittaakos tuo, varsinkin kun olen kuullut sanonnan,
että "pituudella ei ole väliä":)
Nyt kuitenkin tämän pidemmittäpuheitta, kuvat kertokoot lisää...
Tästä se alkaa!
Kasvihuone sisältä ennen....
Vanhat viljelyslaatikot....
Murskekuorma odottamassa tyhjennystä....
Ensimmäinen tasoituskerros....
Aluskate....
Ja useamman murske kerroksen jälkeen....
Sitten vielä puuritilät, loput laitoin edustaan....
Kasvihuone ulkopuolelta....
Edusta ennen.....
Ensimmäisen työvaiheen jälkeen....
Laattojen jälkeen....
Kasvihuoneen eteen laitoin hieman ohuemmat laatat korkeuseron takia.
Nyt pääsen sisälle lyömättä päätäni ovenkarmiin....
sekä pari sisustusjuttua....
Kasvihuone sisältä nyt....
Pikkuruisen söpö kamina....
Kesäkukkaset vielä kauniissa kukassa....
Puutarhan antimia....
Omppusatoa....
punaposket....
Luumut olivat suussa sulavan makosia....
Viinimarjoista valmistui kesäinen piirakka...
Sateen jälkeen....
Toivotan kaikille oikein ihanaa syksyä!
Kiva kun kävit kurkistamassa!
- Satuli-