Kuu kiurusta kesään, mutta mittumaarista ei päivääkään!

Kevät tervehdys!


" Mä vielä muistan rantakoivun vihreän kaunoisen, siitä kauan on aikaa niin, koivun alla kun istuttiin ja unelmat kauniit muistan armas kahden,
kun haaveiltiin, sinun silmäsi kauniit silloin katsoi taivahan tähtösiin.

Vain sulle uskon rantakoivu suruni, kaipuuni, ethän kertone kellekään,
että jäänyt on ikävään.
Taivahan tähdet mulle loistaa yksin, kun tänne jäin.
Sinun lohtuas kaipaan rantakoivu, ainoa ystäväin.
Taivahan tähdet mulle loistaa yksin, kun tänne jäin.
Sinun lohtuas kaipaan rantakoivu, ainoa ystäväin."

Tämä rantakoivun alla on mielestäni niin kaunis, että väkisinkin vaipuu haaveilemaan tämän kuullessaan, siinä haaveillessa voi syntyä samalla kaikenlaista kaunista:)
Nyt se johdattelee teidät seuravanlaiseen tarinaan.

Ihanaa, kevät on täällä ja kesäkin kolkuttelee jo oven takana:)  
Nyt vaan odotellaan, että  nuo kesän tuojalinnut saapuisivat ilahduttamaan meitä:)
Kevät on edennyt jo pitkälle ja luonto on herännyt ja puhjennut kukkaansa.
Onneksi hallayöt eivät ole tehnyt pahojaan puutarhassa, näyttää siis siltä, että pääsen nauttimaan puutarhan loistosta tässä kesän edetessä.
Koivutkin ovat melkein jo täydessä lehdessä.
Rakastan koivuja, ne ovat niin upeita, kun ovat saaneet  "puetuksi kauniit kesämekkonsa" ylleen.
Niiden tuoksu kesäsateen jälkeen on jotain sanoin kuvailemattoman ihanaa:)
Oman nautintonsa ja tunnelmansa se tuo myös saunaan vihdan muodossa:) 

Koivujen innoittamana ostin muutama vuosi sitten Nallen luontopolku koivu lankaa.
Jotenkin tykästyin tuohon lankaan heti, kun se iski silmääni kaupan poistolaarista.  
Meikä mandoliini ei pystynyt  hillitsemään kiusausta, vaan
" Sulo Vileenit" siinä iski ja pitihän sitä sitten hamstrata monta kerää, kun halvalla sai:)
Ajatus siitä, mitä niistä tekisin, muutakin kuin sukkia, oli selvillä.

Halusin kokeilla minkälainen huivi niistä tulisi? mutta vielä itse huivimalli oli mietintämyssyn alla.
Kunnes rusinani kohtasivat ja siitä se ajatus sitten lähti. 
Mikäs sen ihanampi sekä kesäisempi huivimalli olisikaan kuin Juhannushuivi, jota myös Mittumaariksi  kutsutaan:)
Tuota Mittumaari sanaa ei taideta enää paljon käyttää, mutta lapsuudestani muistan sen  hyvinkin:)
Se on sana, jonka olen kuullut muutamia kertoja väärin ja joka on saanut lievän punan nousemaan poskille, mutta eikös sanonta kuulu, ettei
"nimi miestä pahenna, jollei mies nimeänsä":)
Joka tapauksessa oli  se sitten Juhannus tai Mittumaari on tuo keskikesän juhla vaan niin ihana, vaikkakin aika usein se on kolea sekä sateinen.
 
Olen tehnyt tämän huivin aikaisemmin ja tykästyin malliin heti, kun näin sen.
 Malli tuotti ensin lisää harmaita hiuksia, mutta kun rusinani ajautuivat törmäyskurssille ohjeen kanssa, niin silloin alkoivat puikot heilumaa ja huivia alkoi pikkuhiljaa syntymään:)

Tämä huivini on ollut tehtynä ja kuvatkin siitä otettuina jo jonkin aikaa, mutta en heti päässyt laittaman niitä tänne blogiin, niin se pääsi vallan unohtumaan.
Nyt löysin sen kaapinkätköistä, niin kuin isoisä löysi olkihattunsa:)
Niinpä ajattelin vihdoinkin laittaa sen tänne:)

Aluksi en meinannut löytää ottamiani kuvia.
Etsin niitä "etsiväpartio" kissojen ja koirien kanssa, kaikista madollisista kansioista, tuloksetta.
Jopa kännykän kuvakansiot kävin läpi.
Nykyisin tulee otettua paljon kuvia myös kännykällä, kun se on aina mukana ja niissä on hyvät kamerat.

Olin jo aikeissa luovuttaa ja ottaa uudet kuvat, kun aijemmin ottamiani en löytynyt.
Vaikka kännykkä on jossain tilanteissa kätevämpi kuvaamiseen, ajattelin ottaa  uudet kuvat kameralla.
Koska kamera oli täynnä, aloin siirtämään kuvia koneelle ja kappas sieltä ne kadonneet kuvat vihdoinkin löytyivät.
Hupsista, siitä olikin todella pitkä aika, kun viimeksi olen ottanut kameralla kuvia, ja koska meikäläisellä on sama pää kesät talvet, en muistanut niiden olevan vielä kamerassa ja en myöskään sitä, etten ollutkaan siirtänyt niitä vielä  koneelle:)
No, mitäs tästä taas opittiin? ..
En tiedä opittiinko mitään, mutta ehkä meikäläisen vaan kannattaa ottaa kuivia yhdellä kapistuksella, eikä koittaa sohia monella vehkeellä samaanaikaan:)


Huivista tuli aika iso, mutta se ei haittaa ollenkaan, sillä siihen on mukava käpertyä viileinä kesäiltoina.
Se on myös mukavan kevyt, sopii hyvin myös asusteeksi kesäisten mekkojen yms  kanssa:)
Värimaailmakin on niin hempeän kesäinen:)
Koska huivi on ollut kaapinkätköissä käyttämättömänä, niin aika näyttää kuinka tämä lanka sopii huiviin.
Ohje tähän huiviin löytyy Ullan verkkolehti sivuilta, siellä nimellä Minttumaari-huivi.


                                                         Mittumaari huivini....

                                              Huivissa on ihana kuvio....

                                                          Puutarhan kevät....

                                                       Tulppaanien loistoa....
                         

  

 

 

  

                                                              Sateen jälkeen....

                                                              
                                                               Sireenit nupuilla...  

                                                      Omenapuukin nupuillaan....

                                                          
                                                               Avautumassa....
                                                    

 

Pionit myös heräilemässä....

 

 

 

Vanhaa perennaa....

 

                                       Orvokki ilahduttaa kukinnallaan....

 

                                         Koivuissakin jo melkein täysi lehti....

                                                            Ihanat koivut....

                     Kaikille ihanaa kesää, mukavien hommien parissa!

                                                         -Satuli-