Hyvää Pääsiäistä!....
"
Olipa kerran pieni paha noita Känkkäränkkä nimeltään.
Se huvittelee syömällä rusinoita ja iskemällä kepillään.
Se on niin pieni, ettei aikuiset pysty sitä näkemään, mutta lasten luokse se mielellään tulee kyläilemään.
Jos Känkkäränkkä tulee iltaisin ei lapset pysty nukkumaan, koska Nukkumatti pelkkää Känkkäränkää ihan tosissaan.
Kun Känkkäränkkä tulee ruokapöytään se mussuttaa rusinoitaan ja ruuan se saa lasten suussa pahalta maistumaan.
Kyllä kylässä voi käydä Känkkäränkkä, kun Känkkäränkkä päivä, onhan se kiva, että lapsilla on oma vänkkäräsäärinen noita, mutta älä tule liian usein Känkkäränkkä, tule vain kerran viikossa, kun sä pistät kaiken ihan länkkä lönkkä, niin äiti syyttää ipanoita.
Kun aamulla täytyis tarhaan lähteä, niin lapsia kiukuttaa, koska Känkkäränkkä neuvoo vääriin jalkoihin kenkiä laittamaan.
Känkkärnkkä yllyttää lapset toisten leluja rikkomaan ja iloisesti naputtelee kepillään, kun saa lapset tappelemaan.
Kyllä kylässä voi käydä Känkkäränkkä, kun on Känkkäränkkä päivä, onhan se kiva että lapsilla on oma vänkkäräsäärinen noita, mutta älä tule liian usein Känkkäränkkä, tule vain kerran viikossa, kun sä pistät kaiken ihan länkkä lönkkä, niin äiti syyttää ipanoita ja kaiken takana onkin vain pieni paha noita"...
Näin laulaa Mikko Alatalo Känkkäränkästä!
Joko arvaatte mitä meikä mandoliini on täällä viimepäivät puuhastellut?
Sain viikolla huikean idiksen, jos sitä ilahduttaisi tänä Pääsiäisenä naapureita sekä ohikulkijoita ja niinpä sitten ajattelin tehdä Pääsiäisakan.
Siinä ei sitten parantunut enempää ajatella, vaan ryhtyä itse tekoihin.
Niinpä penkomaan kaappeja, jos sieltä löytyisi jotain akalleni sopivaa vaatetusta, koska en halunnut sitä "perinteistä mustaa kaapuasua".
"Ajat muuttuu ja niin myös noita-akat, niinpä tämäkin akka tuli tälle vuosituhannelle ja laittoi päällensä hiukan nykyaikaisemman asun".
Koska akalleni ei ollut ns.mitään teko-ohjeita, vaan meikä mandoliini teki sen oman päänsä mukaisesti,
vaatteiden pukeminen, pään tekeminen, kiinnittämien sekä täytteiden laittamien akalle tiettyihin kohtiin, että se näyttäisi hiukan aidommalle oli sekin oma operaationsa.
Siinä oli välillä solmussa niin akka kuin tekijäkin sitä täytellessä.
Se meni melkein painimatsiksi, mutta sain sen kuitenkin loppusilausta vaille valmiiksi.
Jätin akkani odottamaan vähäksi aikaa nojatuoliin.
Hetkeä myöhemmin tytär tuli kotiin ja tervehti akkaani, samassa huomaten ettei se olekaan ihminen.
Siinä naurunrevakan seasta hän sitten kysyi, että mitä ihmettä olen täällä puuhastellut?
Mitäs minä, tein tuollaisen Pääsiäisakan ja näemmä siinä jollain tapaa onnistuen, kun sinäkin luulit sitä oikeaksi.
Loppusilaus akalleni ja illan hämärinä tunteina, teimme yhteistyötä ukkon kanssa ja kiinnitimme sen paikoilleen.
Siinä se sitten istua nökötti luutansa päällä, valmistautuen lentoon.
Vaikkei akastani tullut lähellekään "täydellistä" on se jollain tapaa hellyttävä, istuessaan luutansa päällä ja odottaessa lentoon pääsyä.
Pitihän akasta sitten muutama kuvakin ottaa muistoksi.
Huh, ei ihan yksinkertainen ollut sekään operaatio, sillä ukko keksi, että hän nostaa minut ylös, muttei sentään lipputankoon vetänyt, niin saan akasta kuvia myös yläviistosta.
Kyllähän se hiukan hirvitti, varsinkin kun en pidä korkeista paikoista.
Mietinkin, että kuinkas tässä käy ja kuinka niitä kuvia otan, kun minulla on vaan kaksi kättä ja niillä tarvitsisi pitää kiinni trukkilavasta jonka päällä istuin.
Pian kuitenkin huomasin istuvani yläilmoissa. Pitäen tiukasti kiinni lavan reunoista.
Ei siinä auttanut muuta kuin irroittaa ote lavan reunoista ja aloittaa kuvaamien.
Meikä mandoliini oli kyllä melkoinen näky akkaansa kuvatessa, asennoista puhumattakaan.
"Kovaa hommaa välillä tämä blogin pitäminen, mutta mitä sitä ei tekisi sen eteen":)
Akkani on kyllä herättänyt hilpeyttä ohikulkijoissa ja onpa sitä käyty kuvaamassakin.
Ja eihän Pääsiäinen ole mitään ilman mämmiä.
Mämmi jakaa kyllä mielipiteet, joko siitä pitää tai sitten ei.
Tämä on meidän naisväen herkku.
Söisimme sitä vaikka kuinka paljon, mutta maha ja ympäristö eivät kestä sitä määrää ja täten täytyy rajoittaa sen syömistä.
Parasta tämä herkku on tokkosesta syötynä ja me olemmekin "kilpailleet", siitä että kuka meistä saisi syödä ne mämmin loput siitä ?
Ratkaisin tämän "pulman" tänä Pääsiäisenä siten, että toin jokaiselle oman tokkosen.
Nyt saa jokainen syödä oman tokkosensa viimeiseen lusikalliseen asti nautiskellen.
Tämä herkku menee niin maidon, vannillan sekä hiukan sulaneen vanilja jäätelön kera.
Ja ei kun syömään!
Pääsiäisakkani ....
Bloggaaja ylittämässä pelkokerrointansa...
Mämmin makuista Pääsiäistä kaikille!
Mukavaa, kun kävit kurkkaamassa!
- Satuli-
Kevät tuli, lumi suli, vai suliko sittenkään....
"Lumi maassa on, maaliskuuta eletään.
Lämpö auringon etsii vielä itseään.
Kaunis talvisää ulos vetää kulkemaan.
Viikonloppu tää tunteita on tulvillaan.
Kullannuppu silmillä huppu, pakkasessa kanssa mun.
Silmät silti nauraa, puna peittää nenää, söötimmäksi enää toinen tuskin tulla voi.
Kullannuppu silmillä huppu, pakkasessa kanssa mun.
Huurrut vaikka nousee, sydän sykkii lämmin, sykkii kiihkeämmin, kiihkeemmin, kuin milloinkaan.
Koti odottaa, takkaan tuli tuikataan.
Onni on kun saa kahden olla omassaan.
Kullannuppu silmillä huppu, pakkasessa kanssa mun.
Silmät silti nauraa, puna peittää nenää, söötimmäksi enää toinen tuskin tulla voi.
Kullannuppu silmillä huppu, pakkasessa kanssa mun.
Huurrut vaikka nousee, sydän sykkii lämmin, sykkii kiihkeämmin, kiihkeemmin, kuin milloinkaan.
Kullannuppu silmillä huppu"....
Näin laulelee Jamppa Tuominen Kullannupusta!
Viime päivät olen lauleskellut tuota laulua, kun se on jäänyt soimaan korvamatona tarttuvan melodiansa ja sanojensa puolesta.
Meikä mandoliinin puuhastelut eivät varsinaisesti liity, nyt tuohon biisiin, muutakuin sään puolesta.
Meidänkin leveyspiirillä on viime päivät olleet melko keväiset, vaikkakin lumikuningatar on viskonut lunta vielä melkoisesti ja öisin on pakkasukko paukutellut nurkissa.
Olen ihastellut koko talven eri blogeissa, toinen toistaan kauniimpia jääkoristeita ja näin myöhäisherännäisenä tähänkin asiaan, sää antoi vielä tilaisuuden meikäläiselle tehdä jääkoriste kokeiluja.
Ei muutakuin aloin tuumasta toimeen ja pesemään maitopurkkeja.
Tällä kertaa en jäädyttänyt vettä isommissa astioissa, vaan purkit saivat nyt kelvata.
Parhaat päivänsä nähneet tulppaanit pääsivät vielä hyötykäyttöön jääkoristeiksi.
Vedet purkkeihin, tulppaanit perään ja ulos jäätymään.
Sitten alettiin jännittämään kuinka nämä onnistuvat, jäätyvätkö vai tuleeko nyt plussakelit?
Meikäläisellä kun on hiukan huonoa tuuria näiden jäälyhtyjen (koristeiden) kanssa.
Joka kerta, kun teen näitä, tuppaa tulemaan plussakelit, kun saan ne tehdyksi.
Nyt oli onni matkassa ja jääkoristeet onnistuivat melko hyvin.
Saimme nautti niistä jonkin aikaa, mutta niin kuin sanotaan "kaikki hyvä loppuu aikanaan", niin kävi myös koristeillenikin.
Kevät tuli, lumi suli ja puro sanoi puli, puli....
Siinä sitten katselin tumput suorina, kun auringonsäteet kilpaa "tanssivat" jääkoristeideni päällä, vesipisaroiden tippuessa hiljaa maahan, jääkoristeistani jääden muistoksi vaan rupsahtaneet tulppaanit.
No, ensi talvena uusi yritys, uusin koristein sekä hieman aikaisemmin.
Taas oli viikonloppuna tämä joka vuotinen kellojen siirto-operaatiokin.
Ukko kysyi, että koskas niitä kelloja siirretään?
Minä siihen, että jos siirrettään ensin sitä aikaa ja jos sen jälkeen tuntuu siltä, että kellot eivät ole hyvillä paikoilla, niin siirretään sitten niidenkin paikkaa samalla:)
Päädyimme nyt siirtämään vaan aikaa.
Kyllä tämä kevät vaan on ihanaa.
Valonmäärä lisääntyy, aurinko alkaa lämmittämään, luonto heräämään ja saa taas tarkkailla "tippuvia räystäitä":)
Sitä alkaa meikä mandoliinikin virkistymään kuin peipponen, menojalat vipattamaan ja kevättä pukkaa rintoihin:)
Jotta olen jaksanut puuhastella jääkoristeiden kanssa ja heiluttaa puikkojakin kuin kapellimestari, teki nuorimmainen tytär voimajuomaa, Mustikka-Banaani Smoothie:ta.
Se oli niin hyvää ettei sanotuksi saa.... Se miltein suli suussa.
Siitä saikin uutta potkua jatkaa päivän puuhasteluja, niin hyvää voimajuomaa se oli.
Tässä ohje :
Mustikka-Banaani Smoothie
- Mustikoita 200g
- Banaania 1-2 kpl
- Mustikkajugurttia 2-4dl
- Maitoa 1 dl ( ei pakollinen )
- Vanilja sokeria tai sokeria oman maun mukaan ( ei pakollinen )
Soseuta mustikat sekä banaanit sauvasekoittimella, lisää niihin mustikkajugurtti (ja maito, sokeri ), sekoita.
Voit halutessasi koristella Smoothie:n, mustikoilla, kermavaahdolla, Flora vanillalla tai vanilja jäätelöllä, mintun lehdellä.
Tämä käy aamupalaksi, välipalaksi, iltapalaksi, tai huikopalaksi. Ja eikun nauttimaan!
Tähän on varmaan yhtä monta ohjetta, kun on tekijääkin ja niinpä voit muokata sitä haluamallasi tavalla!
Jääkoristeeni ....
Eri valaistuksessa kuvattuina....
Auringon sulattamat....
Mustikka-Banaani Smoothie....
Käsitöissäkin näkyy jo kevät....
Tämmöisiä puuhasteluita tällä kertaa meikäläisen pajalla!
Aurinkoista kevättä kaikille!
Mukavaa, kun kävit kurkkaamassa!
- Satuli-
Puikkojen suihkintaa....
" Ota kiri, ota kiri, loppukiri harakiri, kiri, kiri, kiri, kiri
näin huutaa jalkani turvonneet , asfaltissa kahlanneet.
Kuka vie, kuka vie ja mitä mä saan?
Mull on levottomat jalat, levottomat jalat, levottomat jalat, levottomat....
Koe hyvä koe paha, tuli koe, koe rinnallasi tuli, seinään pää ja uudelleen, sitä rytmissä päivittäin mä teen.
Kuka vie, kuka vie ja mitä mä saan?
Mull on levottomat jalat, levottomat jalat, levottomat jalat,
levottomat....
Ei asu sisälläni rauha, eikä maistu mulle vesi kuuluu veneen alle, on kiire jo löytää paikka uus.
Ja joka hetkessä lepää ikuisuus.
Kuka vie, kuka vie ja mitä mä saan?
Mull on levottomat jalat, levottomat jalat, levottomat jalat,
levottomat....
Rauha, rauha, rauha, rauha rantarauha, näin huutaa pääni hädissään, mutta jalat vie ja taas mennään.
Kuka vie, kuka vie ja mitä mä saan?
Mull on levottomat jalat, levottomat jalat, levottomat jalat,
levottomat"....
Näin lauleskelee levottomista jaloista Hassisen kone.
Näin olen viime päivät lauleskellut, kun puikoillani oli niin puikottava malli, joka pisti enemmän levottomuutta puikkoihin kun jalkoihin.
Meikä mandoliinin puikot ovat siis sauhunneet melkoisella vauhdilla.
Tässä taannoin "Posti Kusti" polkaisi laatikkoon ihanan kirjan, jota olin jo pitkään katsellut sillä silmällä.
Vihdoinkin tuo odotus palkittiin.
Jännitys oli käsin kosketeltavissa, kun vapisevin käsin avasin pakettia jossa kirja oli.
Nyt olin onnellinen kirjaihanuuden omistaja, mutta näin hyvää kannatti odottaa...
Kirjaa on tapitettu silmä kovana ,miltein ekstaasin partaalla, näkemättä sekä kuulematta mitään muuta.
Kirjassa on niin paljon kauniit malleja, kauniisti kuvattuina, jotka tempaisevat jo mukaansa.
Oli vaikea päättää minkä niistä laittaisin puikoille ensimmäisenä?
Joka vuodenajalle on muutama nimikkomalli ja niinpä päädyin sitten kirjan ensimmäiseen malliin, näin kevään kunniaksi, joka on nimeltään Levottomat.
Kirja on Niina Laitisen Villasukkien vuosi.
Voi hyvät hyssykät, kuinka täpinöissä olinkaan, kun aloin laittamaan silmukkaa puikolle.
Mikäs siinä oli niitä tehdessä, samalla lauleskellen tuota alun biisiä, jalkojen heiluessa puikkojen tahtiin....
Olin niin innoissani, kun pläjäyttelin menemään, etten huomannut virhettäni, jonka olin tehnyt.
Ihmettelin hiukan, että nyt näyttää omituiselta tämä työni ja aloin tarkastelemaan ohjetta sekä tekelettäni paremmin ja silloin huomasin, että virhehän siellä killitteli.
Ei siinä sitten auttanut "itku markkinoilla, vaan rohkeasti ryhdyin purkamaan aikaansaannokseni ja eikun aloittamaan uudestaan.
Olin mennyt riveissä sekaisin ja sekös sitten kostautui pitkässä juoksussa, niinkun sanotaan.
Tälläkertaa seurasin kaaviota herkeämättä ja niin sitä sukkaa alkoi pikkuhiljaa muodostumaan.
Eihän se tietenkään ole ohjeiden syy, kun meikä mandooliini katsoo sitä "silmät ristissä", liekö sitten sukan mallin nimellä ollut osuutta asiaan, kun silmät ovat hyppineet riviltä toiselle levottomasti?
Voihan toki syy olla myös siinä, kun puikkoni ovat suihkinut iltamyöhään niitä tehdessä?
Tästä voimme vaan päätellä, että se mitä iltamyöhään kutoo, se aamulla puretaan.
Kirjan ohjeet sekä kaaviot ovat selkeät ja hyvin kerrottu.
No, eikös sitä niin sanota, että virheistä oppii??....
Pian puikoiltani pomsahti ihka ensimmäiset Levottomat.
Aiettä, kuinka olinkaan niistä innoissani, varsinkin tuon alun töppäilyni jälkeen.
Tämä sukkamalli on todella hieno, kuvio toistuu siinä niin kauniisti,
jopa ukkoni ihasteli sukan kuviota.
Yksivärisenä se tulee eritoten oikeuksiinsa.
Saas sitten nähdä, kuinka levottomaksi meikäläisen vauhti yltyy, kun nämä villaset pääsevät jalkojani lämmittämään? Se voi olla kuulkaas menoa se.
Kirjaihanuus....
Levottomani....
Lanka on Nallea....
Välillä pitää muistaa rentoutua....
rankan päivän jälkeen....
" Sopikaa välinne, sano varpaat toisillensa"....
Näihin kuviin ja mietteisiin, toivotan kaikille aurinkoista kevättä!
Mukavaa, kun kävit kurkkaamassa!
- Satuli-
