torstai 29. marraskuuta 2018

Varaslähtö jouluaattoon!



Heippa Blogiystävät!

" No, onkos tullut kesä nyt talven keskelle ja laitetaankos pesä myös pikkulinnuille? ja laitetaankos pesä, myös pikkulinnuille? 

Jo kuusi kynttilöitä on käynyt kukkimaan , pimeitä talven öitä näin ehkä valaistaan, pimeitä talven öitä näin ehkä valaistaan.

Ja vanhakin nyt nuortuu, kuin lapsi leikkimään ja koukkuselkä suortuu, niin kaik on mielissään ja koukkuselkä suortuu, niin kaik on  mielissään.

Ja hyvä lämmin hellä on mieli jokaisen, oi jospa ihmisellä ois joulu ainainen, oi jospa ihmisellä ois joulu ainainen".

Tämä joulukipale johdattelee teidät seuraavanlaiseen tarinaan...

Vaikka lunta ei juurikaan ole maassa meidän leveyspiirillämme, ovat joulutohinat alkaneet pikkuhiljaa hiipimään ajatuksiin.
Pihaan on laitettu  jouluvalaistusta luomaan tunnelmaa sekä valoa erilaisin lyhdyin sekä valoköynnöksin .
Sisällä on puuhasteltu tehden jouluasetelmia, herätelty leivinuunia  sekä tehty ensimmäiset joulutortut, jotka maistuivat, niin suussa sulavan hyviltä, vuoden mittaisen tauon jälkeen:)

Käsitöissäkin näkyy jo joulua.
Meikä mandoliini nimittäin otti varaslähdön  jouluaattoon Novitan jouluaatto langan merkeissä.
Huomasin jokin aika sitten  lankahyllyllä, että siellä pilkotti tutun näköistä lankaa ja silloin sain ns. "jalat alleni", syöksyin kohti lankahyllyä kuin pikajuoksija.
Olin niin innoissani tästä langasta, kuin lapset karkkihyllyllä, koska viime vuonna jäin "nuolemaan näppejäni " tämän langan kohdalla.
Se vaan yksinkertaisesti katosi kauppojen hyllyiltä, kuin "piiiip " saharaan  ja niinhän siinä sitten kävi, että "Sulo Vileenit" siinä kohtaa iski, kun viimein sitä "halvalla" sain.

Nuorin tytär tilasi heti sukat  ja ajattelin yllättää hänet tekemällä siihen vielä pariksi tumput.
Mikäettei, kyllä ne tumputkin siinä samalla puikkojen suihkinnalla tulee, mutta niiinhän sitä voisi luulla.
Nimittäin tumppujen tekeminen osoittautuikin paljon haasteellisemmaksi, kuin osasin odottaa.
En ole vuosiin tehnyt tumppuja ja joskus ala-asteella olen opetellut tekemään aukkopeukalon, piti hakea ohje, että löytäisin sen "punaisen langan" niiden tekemiseen.
Ei kun silmukkaa puikoille ja tumppuja tekemään.
kaikki meni hyvin siihen saakka, kun alkoi peukalon tekeminen.
En halunnut tehdä tuota aukkopeukaloa, kun en saa siitä niin siistiä, kuin haluaisin ja siitä syystä halusin nyt kokeilla jotain muuta.

Niinpä  aloin tekemään kiilapeukaloa ja voi mavon silmä, siitä ei sitten meinannut tulla yhtään mitään.
Purkasin ja kudoin, vaikka kuinka monta kertaa.
Hetken mietin, että kumpi tässä nyt viimein luovuttaa, meikäläinen vai kiilapeukalo?...
Ei meinannut tajuta pieni rusinani, kuinka se kiila siihen oikein tehdään, aloin tekemään selvästä asiasta rakettitiedettä.
Välillä tuntui siltä, kuin peukalo olisi ollut keskellä kämmentä, muttei tumpun peukalo, vaan omani.
Otin "aikalisän" ja sitten yhtäkkiä, kuin puuttuvat palaset olisivat loksahtaneet kohdilleen ja kiilaa alkoi syntymään .
Sain kuin sainkin tumput kiilapeukaloineen tehdyksi.
Lopputulokseen olen tyytyväinen, vaikka peukalon tekeminen tuntui aluksi haastavalta.
Nyt, kun olen viimein opetellut tuon mystisen kiilapeukalon tekemisen ja se on " tallennettu" mieleni sopukoihin, voin tehdä tumppuja enemmänkin,
ai, että se on jetsulleen näin:)



                                                      Tästä se ajatus lähti....

 
Kerästä muotoutui sukat....
 
 
sekä toisesta kerästä tumput....
 
 
Tumput ja sukat....


Valoa pimeneviin iltoihin....


                                                             


 Nyt meikä mandoliinia viiään , mutta en tiiä minne, ehkä piakkoin seuraavaan tarinaan:)

Meikäläisen puuhasteluita voit seurata myös instagramista, nm: puuhastellessa:)
                               
                                Oikein ihanaa joulun odotusta kaikille!


                                                              - Satuli-













perjantai 23. marraskuuta 2018

Menneen kesän kuulumisia!


Tervehdys!



Ai että, täällä sitä surffataan pitkästä aikaa netin ihme aalloilla, elikkäs blogiaalloilla!


Pitkä hieno kesä on taittunut loppusyksyksi ja pian alkavat joulutohinat.


Blogini on uinunut ruususen untaan tovin, ehkei nyt niin suloisesti, mutta kuitenkin:)Tuli puuhasteltua ja oltua kirjaimellisesti ihan pihalla, koko ihanan kesän, juosten tonttia ristiin rastiin kuin aropupu, nauttien samalla kauniista säästä. Ei meinannut osata mennä  nukkumaankaan, kun oli niin kaunista, valoisaa ja lämmintä.  

Käsitöitä en ole juurikaan tehnyt, kun vasta nyt syksymmällä.
Nimittäin säätiedotusjalkani ovat laittaneet merkille ilmojen viilentymisen ja nyt on sitten puikoilta tipahdellut sukkia tiuhaan tahtiin, osa sukista on mennyt lämmittämään ihanien ystävien jalkoja. 
Hiljattain puikoiltani tipahtivat Niina Laitisen Äitienpäivä sukat!
Ihastuin malliin heti kun näin sen.
Vaikka äitiä ei enään ole, ajattelin tehdä ne siitä huolimatta, äidin muistolle!
Nimesin sukat muistosukiksi, sukkia kytän vain äidin merkkipäivinä.
Niiden lämmittäessä jalkojani, voin muistella äitiä rakkaudella ja lämmöllä ja voin "tuntea", että äiti olisi hiukan lähempänä minua.
Kuvio tulisi paremmin oikeuksiin vaaleammassa sävyssä, mutta ihastuin tuon sinisen sävyyn, niin paljon, että nyt toteutin sukat siitä.
Mallia oli kivat tehdä ja tuli siinä samalla opeteltua muutama uusi kuvio sekä kantapääkin.

Kiireisenä meikäläistä ovat pitäneet myös kolme kissanpentua, jotka tulivat meille heinäkuussa.
Nuorin tytär on jo pidemmän ajan toivonut kissanpentua, ja täten hänen siskonsa halusi yllättää hänet.
 Hänen tutullaan sattui olemaan kolme kissanpentua, joiden luovutus olisi heinäkuussa.
Ensin oli puhe kahdesta pennusta, mutta kun yksi pentu olisi jäänyt ilman kotia, niin eläinrakkaana annoin sitten luvan tuoda kaikki kolme pentua meille.
Meillä on entuudestaan löytökissa Miu, joka on ollut meillä nyt viisivuotta. 
Miu on todella ihana, se on tuonut meille paljon iloa.
Pennut ovat kovasti kasvaneet ja oppineet "talon tavoille", Miu on myös hyväksynyt uudet karvakaverinsa:)
Kaikki on rokotettu sekä leikkautettu, nyt voi niiltä osin olla huoletta ja toivoa, että nämä vipeltäjät pysyisivät terveinä ja olisivat ilonamme pitkään:)

Välillä näiden kissuuksien kanssa on ollut hiljaista, kun huopatossu tehtaalla ja välillä sitten taasen vähemmän hiljaista, kun kaikki koheltaa huoneesta toiseen melkoisella vauhdilla, välillä tuntuu siltä, kun tassuja olisi enemmänkin, vähän niinkun "vilkkilässä kissoja" :) 

Niin ja " muutti" meille kesänaikana myös Peikko pesineen, kuten  tuossa edellisessä postaukessa siitä kirjoittelinkin.
Kaikkea se on puuhastellut kesän sekä syksyn aikana.
Kissoista, peikosta yms lisää Instagramissa, jossa olen nm. Puuhastellessa,
Sieltä näkee mitä kaikkea olen kesän aikana puuhastellut.
Tässä muutama kuvapläjäys menneeltä kesältä...

                                    Äidin muistosukat....

 
Malli on näissä todella kaunis....
 

                                Puikolta syksyn mittaan tipahtaneita sukkia....

 
 
 
 
 
Kolmenkopla, kotiutumassa meille....
 
 
Domina....
 
 
 
Figaro....
 
Kinuski-Karvinen....
 
 
Hempeähetki....
 
 
Miu-kissa....
 
 
Peikon puuhasteluita....
 
 
Peikon omenasaalis....
 
 
Mitähän näistä tekisi?....
 
 
Peikko ihastelemassa kukkasia....
 
Tuoksut hurmaavat peikon.... 
 
 
Päiväkahviasetelma kauniina kesäpäivänä....
 
 
Haaveilua....
 
Useampana päivänä on saanut ihastella upeaa taivaanrantaa!
 
 
 
Näihin kuviin ja tunnelmiin kaikille hyvää marraskuuta!
 
 
  - Satuli-