Tammikuun revontulet!

                                         
                                           Tervehdys... 
                                            

" Ken on loimuissa talvisen yön ja tähtein tuikkivain.
  Ken on hohteessa tunturien ja loistees` kuutamon.
  Ken on kesässä lempeän tuulen ja virtain välkkyväin.
  Elonpolkua kulkea saanut,  tään  kauniin karun maan.
 Revontulten maa, sinne kaiho saa, missä milloinkin kuljen sua en unhoita.
 Revontulten maa, sua kaipaan ain, missä milloinkin kuljen sua en unhoita.

 Siel` on lempeni leimunnut kerran ja rakkaus syömmessäin.
 Siellä silmäsi loisti kuin tähdet ja puna poskillas .
 Siellä sylihin sulkea sain, sun loistees kuutamon.
Vaikka tunturin taa tiesi vei,  rakkaimman ystäväin.
Revontulten maa, sinne kaiho saa, missä milloinkin kuljen, sua en unhoita.
Revontulten maa, sua kaipaan ain, missä milloinkin kuljen sua en unhoita."

        Näin kauniisti laulaa Tarja Ylitalo ihanista revontulista !

Tuossa laulussa lauletaan revontulista.
Taidatte jo arvatakin mitä puikoiltani on siis tipahtanut?
Pitkään ihastelin toinen toistaa kauniimpia revontulihuiveja toisten blogeissa haaveillen, että joskos uskaltaisin koittaa tehdä sen, mutta jotenkin se tuntui vaikealta ja siirsin sen aloittamista.
Kuitenkin sen tekeminen jäi hautumaan.  
 Meikä mandoliini, kun on tämmöinen "myöhäisherännäinen",  niin pitkän jahkailuni jälkeen, sain kun sainkin sen aloitettua.
Olihan tuo huivimalli jo jäänyt "taka-alalle", mutta minulle se oli uusi tuttavuus.
Niinpä silmukkaa puikolle ja ohjetta tavaamaan.

Kaavan alku sujui hyvin, mutta sitten alkoi tuntumaan siltä, että puikot eivät tehneet kanssani yhteistyötä, vaikka kuinka koitin lukea ohjetta.
Aikani tuskaillessa ja muutaman kerran iskettyä purkoosi, alkoi jo toivoni loppumaan tämän ihanuuden onnistumisen suhteen.
Aloin tuudittamaan itseäni sillä ajatuksella, että tämä revontulihuivi ei lämmitä minun hartioitani.
Koitin vielä kerran  ja  jos nytkään en saa sitä onnistumaan, niin sitten annan sen olla.

Tapitin ohjetta silmäkovana, kunnes yhtäkkiä välähti ja päässäni oleva rusina alkoi raksuttamaan.
Palaset tai paremminkin ohje, alkoi loksahtelemaan kohdilleen, tajuten viimein kuinka tuo huivi tehdään.
Huivi eteni hyvää vauhtia, ilman suurempia kommelluksia.
Viimein sain sen valmiiksi.
 Jäljellä oli vielä pingoitus, joka antoi huiville viimeisen silauksensa sekä lopullisen muotonsa.
Huivi ei loppu viimein, ollutkaan niin vaikea toteuttaa, kuin alkusi luulin ja olin itselleni antanut ymmärtää.
Olin niin iloinen, kun en antanut periksi ja opin viimeinkin tekemään tämän ihanuuden. 
Niinpäs siinä sitten kävi, että kun sain tämän huivin tehdyksi, niin seuraava oli jo puikoilla odottamassa vuoroaan. 
Ohje tähän revontulihuiviin löytyy Ulla verkkoneulelehdestä!



                                                  Tässä ne  sitten olisivat.....

 

 

Lankana huiveissa on Novitan Puroa.

 Mielestäni se sopii hyvin näihin revontuli huiveihin.

 

 

Loppuun vielä sukkakuva, joita on tasaiseen tahtiin tipahdellut puikoiltani. 

                             Hupsista, tulipas tästä pitkä tarina, toivottavasti jaksoitte lukea!

                                                 Viihtyisiä käsityöhetkiä kaikille!
                                           
                                                Mukavaa, kun kävit kurkkaamassa!

                                                                    - Satuli-