Uutta Vuotta!

                                               Hyvää Uutta Vuotta kaikille!
                 Tästä on hyvä jatkaa uusin kujein ja käsitöiden merkeissä!

                                                              T: - Satuli- 

Mikä on kun taidot ei riitä!

Tervehdys blogiystävät!!

" Mikä on kun ei taidot riitä, mikä on kun ei onnistu?
   Onko niin, ettei niittää ei voi sieltä, mihin koskaan ei kylvetty?
   Toissa vuonna ajattelin Lahteen matkustaa, siellä sitten pistää isot rahat poikimaan.
   Ideahan toiminut ei alunperinkään, ja toteutus jäi kesken, kun jäin muuta miettimään.

  Viime vuonna päätin itteäni sivistää, nousin lentoon infon kultasiivin.
  No, helmikuussa  täytyi kurssikirjat hävittää en jaksanutkaan, perehtyä niihin.
  Mikä on kun ei taidot riitä, mikä on kun ei onnistu?
  Onko niin ettei niittää voi sieltä, mihin koskaan ei kylvetty?

 Viime viikon vietin enimmäkseen kotona, asioita hissukseen mä mietin.
 No, hommat alkoi meikäläistä sitten kiinnostaa, turhaan jumitin mä jälleen, ovenpieliin.
 Jos liittymään ihmistä  ei suunniteltukaan ja sivistys on sananhelinää, niin silloin liityt meihin,
 otat kaiken rennommin, et miettimään, näitä enää jää.
 Mikä on kun ei taidot riitä, mikä on kun ei onnistu?
 Onko niin ettei niittää voi sieltä, mihin koskaan ei kylvetty?
 Mikä on kun ei taidot riitä, mikä on kun ei onnistu?
 Onko niin ettei niittää voi sieltä, mihin koskaan ei kylvetty?"
Näin laulaa Matti Servo ja Napander.

 Täällä meikä mandolini taasen surffailemassa tutuilla nettiaalloilla.
Syksy on vaihtunut pikkuhiljaa talveksi, meidän leveyspiirillämme ei ole vielä lunta, eikä pakkasukkokaan ole liiemmin nurkissa paukutellut. 
Mittari on pomsahtanut  plussa lukemiin  ja vettä tihkuttaa hissuksiin.
Meikäläisen  syksy on ollut kiireinen, se on osaltaan vaikuttanut siihen, etten ole liiemmin kerinnyt tarttumaan puikkoihin.
Tuo Servon biisi, kuvaa hyvin tämänhetken tilannetta, "Mikä on kun ei taidot riitä"???
Olen taninut yhden käsityöprojektini kanssa kohta vuodenpäivät, se ei etene eteenpäin,
taaksepäin kylläkin.
Tiedättekö sen tunteen, kun odotatte jotain asiaa ja olette siitä innoissanne, kuin lapset karkkihyllyllä.
Sormet syyhyten pääsette vihdoinkin tuumasta toimeen.
Alussa intoa vaikka muille jakaa ja jossain vaiheessa se into jostain kummansyystä lopahtaa.


Näin kävi juuri meikäläiselle.
En esittele mielelläni keskeneräisiä töitäni, mutta kerta se on esimmäinenkin.
Niimpä, johdattelen teidät seuraavanlaiseen tarinaan.
Löysin ihanan huivi ohjeen selatessani Novita- lehtiä.
Harvoin on niin, että ostan vartavasten projekteihini lankoja, yleensä tutkin ensin lankavarastoni mitä sieltä löytyisi ?
Mutta tähän huiviin ostin langat, koska  malli ja väri olivat mielestäni niin hienot.
Eikun tuumasta toimeen ja silmukkaa puikolle.
Ajatuksissani jo siinsi, ihana huivi lämmittämässä hartioitani syksyn ja talven viimoissa,
mutta niinhän sitä voisi luulla.

Alussa työ eteni hienosti verkkaiseen tahtiin, sitten se tapahtui, olin niin pihalla kun lumiukko.
En meinannut ymmärtää kuinka ohje etenee, tapitin sitä kun
" lehmä uutta porttia", mutta se ei meinannut avautua.
Aikani kutoen ja purkaen "silmiini jäänyt jo kestotapitus päälle " 
ohjetta katsellessani,  
alkoivat pikkuhiljaa pienet harmaat rusinani saavuttamaan törmäyskurssin,
joka tulikin sitten kreivin aikaan.
Olin jo luovuttamassa, miettien, että teen langoista jotain muuta.
Niinkun moneen kertaan olen näissä ohjeiden ihmeellisessä maailmassa huomannut,
ei tämäkään ohje loppujenlopuksi ollut mitään rakettitiedettä, vaan ihan tuiki tavallinen ohje.
Olin näet taasen ruvennut miettimään sitä liian vaikeasti.

Puikot alkoivat suihkimaan ja pian olinkin päässyt ohjeen kakkos kaavioon.
Muutamaa keskeytystä lukuuunottamatta työ eteni lupaavasti,
kesäkiireet kuitenkin tekivät sen, etten kerinyt syventymään huiviin. 
Annnoin sen olla ja ajattelin jatkaa sitä sitten, kun kerkiän rauhassa syventymään siihen.

Kesä läheni lopppuaan.
Saapui syksy ja kaivoin huiviprojektini esille. Nyt oli aikomus saada se valmiiksi.
Toisin kävi, taisin olla vielä kesävireesssä, kun homma ei saanut oikein tuulta purjeisiinsa,
jotenkin se vaan junnasi paikallan.
Siinä aikani sitä tehdessäni, jossainvaiheessa aloin ihmettelemään, miksi kuviot näyttävät hassuilta?
Karu totuus selvisi, huomatessani, että olin  pläjäytellyt menemään väärää riviä ja tämähän sitten tietenkin kostautui "pitkällä juoksulla".
Ei siinä auttanut itkut markkinoilla, ei muutakuin oikean rivin metsästykseen.
Voin kuulkaas kertoa, kuinka siinä taisi muutaman ärräpään lisäksi "kiehahtaa myös sappi"
senverran ainakin meikäläinen kuumeni.

Kun, vihdoin olin selvittänyt oikean rivin,
olin niin tympääntynyt tuohon malliin,  että pistin sen  jäähylle.
Jäähyä sillä on kestänyt nyt pitkä tovi " riepu parka" on saanut kärsiä sitä oikein kunnolla,
pääsi se kuvauksen ajaksi hiukan ulkoilemaan, mutta sen tekeminen ei houkuta tällähetkellä yhtään. 
Olen niin kyllästynyt siihen.
Onko tämä nyt se ns. "piikki lihassa, vai pitäisikö tässä kohtaa sanoa, että harteillani" ?
tuliko tästä meikäläisen ikuisuusprojekti ?

En olisi uskonut, että jokin malli alkaa tökkimään näin paljon, sillä siinä ei ole mitään vikaa
se on kaunis, mutta kun ei nappaa niin ei nappaa.  
Malli on: Pitsineulehuivi  Elegia.
Olen käännellyt ja väännellyt sitä moneen otteeseen, miettien mitä sen kanssa tekisin,
kudonko muutaman kierroksen sileää neuletta ja päättelen sen, vai puranko koko tekeleen??
Olen jämähtänyt paikoilleni sen kanssa, nuo kummatkaan vaihtoehdot, kun eivät oikein houkuta.
No, jahka tässä aikani asiaa tuumailen, varmaan pläjäyttelen  sen valmiiksi, mutta aikaa siihen voipi mennä tovi jos toinkin.
Onko kenelläkään muulla ollut vastaavanlaisia koittelemuksia ?


                                          Tältä se nyt näyttää vielä jäähyllä ollessaan....

                                               Väri ja malli ovat todella ihanat....

Toivotan kaikille oikein ihanaa sekä idearikasta talvea!!

Mukavaa kun kävit kurkistamassa!

- Satuli-

Unelmia puutarhanlaidalta...

                                             Ja mitä unelmista syntyikään?

"Ikkunasta tuijottelen kerrostalon seinää, tähän aikaan vuodesta me maalla tehtiin heinää, vaikkakin se silloin oli arjen työtä, vain teen muistoissani siitä sunnuntain.
Miksi näin? Kaiken kauniin näämme mielessämme jälkeenpäin, vasta silloin kun sen menetämme.
Miksi näin? Aina parhaat puolet ymmärrämme jälkeenpän.

Muistan kuinka tyttösenä kasvimaata kitkin, kuinka työtä inhosinkaan joskus melkein itkin, nytkun voisin samaa puuhaa melkein rakastaa, ei parevkkeelle mahdu kukkamaa.
Miksi näin? Kaiken kauniin näämme mielessämme jälkeenpäin, vasta silloin kun sen menetämme.
Miksi näin? Aina parhaat puolet ymmärrämme jälkeenpäin.  

Autoilta ja asvaltilta silmänikun suljen, olen taas tuo pikkutyttö metsätietä kuljen. Nyt voin vasten kivetystä nähdä mielessäin, kaisenkin mitä silloin tuskin näin.
Miksi näin? Kaiken kauniin näämme mielessämme jälkeenpäin, vasta silloin kun sen menetämme.
Miksi näin? Vasta luonnonarvon ymmärrämme jälkeenpäin.

Miksi näin? Kaiken kauniin näämme mielsessämme jälkeenpäin, vasta silloin kun sen menetämme.
Miksi näin? Aina parhaat puolet ymmärrämme jälkeenpäin ".
Näin laulelee Taiska, tässä ihanssa laulussaan Miksi näin?
Aika moni varmaan samaistuu tähän lauluun? Aimakin meikä mandoliini:)

Tämä laulu johdatteleekin teidät seuraavanlaiseen tarinaan,
mutta ennen sitä.
Tähän alkuun heti pahoitteluni, kun nämä päivitykseni venyvät aina näin pitkiksi, en kitenkaan ole unohtanut tätä enkä teitä ihanat:)

Kaunis kesä on taittumassa syksyksi . 
Jotenkin se taasen vilahti niin nopeasti, tuntuu että vuosivuodelta kesä on lyhyempi kun muut vuodenajat.
Johtuneeko sitten siitä, kun kevät on yleensä viileä, 
joka saattaa jatkua viileänä juhannukseen, monasti sen jälkeen alkvat lämpimät ilmat?
Itse ainakin tykkäisin, että kevätkin olisi lämmin, silloin olisi mukavampaa touhuta ulkona. 
Kyllähän syksyssäkin on oma taikansa ja ruska-aika on ihanaa, mutta näin kesäihmisenä, sitä aina vain toivoisi, että kesä olisi mahdollisimman pitkä.

Kesäni  ja alku syksy on ollut todella kiireinen.
Kuten tuossa edellisessä postauksessani jo kerroinkin, miehen vanhempien kesäpaikka siirtyi meille ja se on osaltaan pitänyt meikä mandoliinin liikekannalla.
Siellä on ollut puuhastelua jos jonkinlaista.
Nyt olen keskittynyt lähinnä puutarhan kunnostukseen ja siellä yhteen erityiseen projektiini.
Ihan kaikkia  puutarhahommia ei vielä ole saatu tehdyksi, mutta jos ilmat ovat suotuisat, niin kyllä ne siitä hyvälle mallille saadaan ennen talven tuloa.

Ulkotöiden  jälkeen, siirrymmekin sitten puuhastelemaan mökin sisätiloihin, siellä on tiedossa lähinnä pientä pintaremonttia:)
Ei siis tarvitse miettiä, että mitä teksi, kun tekimistä on ihan riittävästi.
Mukavaa on aloittaa puuhastelut sisällä, kun sen aika tulee:) 

Olen vuosia haaveillut pienestä  ja suloisesta kasvihuoneesta, jossa olisi hyötypuoli sekä " oleskelupuoli" saman katonalla:)
En vaan ole oikein kerinnyt perehtymään asiaan ja siksi se onkin jäänyt siintämään tulevaisuuden haavekuvaksi, että sitten joskus, kun sopiva ajankohta sille tulee:)
Nyt tuo ajankohta tuli, tuon kesäpaikan myötä.
Siellä, kun sattui olemaan aikoinaan papan pikku kätösin tekemä ihanan pieni ja söpö kasvihuone,  josta olen aina tykännyt:)
Heti alusta asti oli selvä homma, että ehdottomasti haluan säästää  sen,
tehdä siitä " oman näköiseni" kunnioittaen sitä, tekemättä siitä kuitenkaan liian "modernia".
Niinpä tuumasta toimeen...

Alunperin minulla oli tarkoitus säästää  osa siellä olleista
" viljelyslaatikoista" vaihtaa niihin  vain multa,
mutta niiinkuin se on moneen kertaan huomattu on erilaisalla projekteilla tapana paisua, niin myös tälläkin.
Kun aloitin mullan vaihdolla huomasin, että laatikot olivat niin huonokuntoisia, ettei niistä ollut enään hoitamaan virkaansa.
Päädyin poistamaan ne kaikki, kun kerran " leikkiin olin ryhtynyt",
niin tehdään se sitten kunnolla:)
Jotenka, nopea suunnitelman muutos ja niin alkoi multa siiirtymään.
Laatikot  puolestaan siirtyivät kasvihuoneesta pannunpesään,
jossa ne hoitivat vielä lopullisen virkansa, palaen iloiseti tuhkaksi:)
Mullan hyödynsin kukkapenkkeihin ja marjapensaille.
Ensikesäksi  sitten odottelen ihanaa kukkaloistoa sekä suurta marjasaalista:)Laatikot vaihtuivat ruukkuihin, joissa sitten alan kasvattamaan tulevaisuudessa viljelyksiäni:)
 
Kun olin saanut multatyöt tehtyä, alkoikin pohjatöiden uudelleen tekeminen.
Koska ajansaatossa osa pohjista oli päässyt hieman laskeutumaan,
ei auttanut muu, kun korjata se, jotta pohjasta tulee tasainen ja täten käytännöllisempi.
Paikkausta, tasoittamista, lisää paikkausta, tasoittamista.
Uudet murskeet ja taasen tasoittamista.
Tämän jälkeen annoin pohjan tuulettua muutaman viikon,
siellä olleiden kiinteiden viljelyslaatioden takia, jotta se olisi varmasti kuiva.

Sitten pääsin aloittamaan muut pohjatyöt. 
Huh, huh, siinä heiluin kun heinämies, mutta lapion varressa. 
Tämä homma kävi punttisalista.
Siinä oli kuulkaas kunto koetuksella, auringon paistaessa taivaantäydeltä, ulkona lämpömittarin huidellessa + 23 c:ssa.
Ei tuulesta tai edes tuulenvireestä tietoakaan, se teki kasvihuoneesta tukahduttavan kuuman.
Siinä meikä mandoliini hikoili kun "pieni  ja vähän isompikin eläin".
Voin kertoa, että vettä meni samaan tahtiin sisään, kun tuli hikenä ulos,
olin kuin uitettu koira, vai kissako se nyt oli? :)

Erinäisten pohjatöiden jälkeen, tuli mietintämysyyn pähkäiltäväksi,
mikä lattiaksi?
Koska halusin sinne jotain " jalan alle" mukavampaa,
mutten kuitenkaan liian "hienoa" materiaalia, vaan sellaisen  joka sopisi "tyyliin".
Helpointa olisi ollut jättää se murskeelle.
Mietin myös erilaisia laattoja,  jotka olisivat olleet kyllä kivoja, mutta ne eivät kuitenkaan  " kolahtaneet".
Niinpä pieni piharakkennus kierros ja katsomaan, jos nurkista löytyisi jotain sopivaa.
Kuulun niihin, jotka eivät heitä helposti mitään menemään,
vaan koitan löytää tavaroille aina uusiokäyttöä.
Aikani kolutessa nurkkia se tuottikin tulosta ja löysin vanhat, mutta vielä käyttökelpoiset  puuritilät, jotka pääsivät nyt toimittamaan virkaansa kasvihuoneessani:)
En tehnyt niille mitään tuunausta, ne ovat just eikä melkein :)

Koska kasvihuone on aikanaan rakenntettu vanhan navettarakennuksen seinustalle on siinä osasta todella kaunis hirsiseinä. 
Sille en tehnyt mittään muutakuin kevyen pinta harjauksen pehmeällä harjalla.
Samoin tein vanhalle kivijalalle, joka pääsi nyt oikeuksiinsa,
kun sen ympäriltä poistettiin multa:)
Jossainvaiheessa pitää uusia vielä kasvihuoneen katto ja ikkunat, 
nyt ne saivat toistaiseksi vielä jäädä.

Sisällä ei sitten ollutkaan enään muutakuin sisustus juttuja.
Sinne toin vanhat rottinkiset tuolit,
jotka pelastin joutumasta roskalavalle.
Ne ovat nähneet elämää, mutta ovat silti toimivat.
Niille en nyt tässä vaiheessa tehnyt mitään,  jotenkin ne näyttävt hyviltä juuri noin.
Rottinkipöytä on sekin aikanaan pelastettu, samoin pieni kamiina,
joka on todella söpö.
Lattiaan laitoin vielä räsymatot, mielestäni ne sopivat sinne kivasti luomaan tunnelmaa, ainakin näin syksyllä, kun illat tästä pimenevät sekä viilenevät.
Siellä on ihanaa,  juoda kuppi kuumaa, käpertyä vilttiin ja viettää kiireetön sekä tunnelmallinen hetki kynttilän valossa:)
Muutama Pelargonia tuo sinne myös ihanan "mummonmökki" tunnelman:)
Olen todella tyytyväinen lopputulokseen, se on pieni ja ihanan söpö,
minun tarpeisiini juuri sopiva.
Siitä tulee varmasti yksi lempipaikoistani:)
Nuorinin tytär on myös ihastellut sitä, suunnitellut jo illanviettoa seillä kanssani:)

Kasvihuoneen lisäksi siistin vielä hiukan sen ja puuceen edustaa. 
Poistin rikkaruohojen valtaaman ruohon, tasoitin, laitoin karkeaa mursketta yms.
Edustaan päädyin laittamaan muutamat laatat sekä kasvihuoneen
sisältä muutaman ylijääneen puuritilän.
Nyt on helppo mennä niin kasvihuoneeseen sekä puuceehen ja pitää niiden edustat siistinä:)

Vaikka tänä kesänä en pääsyytkään viljelyshommiin kasvihuoneen
" remontin" myötä, tarjosi puutarha silti antimiaan:)
Viinimarjoja tuli kiitettäväästi.
Kirsikoilla saimme suumme makiaksi vai pitäsikö sanoa,
että makiankirpsakaksi.
Luumusato yllätti totaalisesti paljoudellaan ja omppujakin on saatu mukavasti:)
Raparperikin tuotti satoa,  josta on riittänyt niin piirakkaan, kun pakkaseen asti:)

Ensikesänä pääsen sitten testaamaan kasvihuonettani. 
On mukava seurata kasvavatko viljelyksei kohisten ja hukummeko erilaisiin kasviksiin vai emme?
Siitä en kuitenkaan ota mitään stressiä, vaan ihan harrastusmielellä kokeilen kuinka käy:)

Jaahas, taasen näytti lähteneen lapasesta, nimittäin tämä kirjoitukseni pituus, haittaakos tuo, varsinkin kun olen kuullut sanonnan,
että "pituudella ei ole väliä":)

      Nyt kuitenkin tämän pidemmittäpuheitta, kuvat kertokoot lisää...

                                                         Tästä se alkaa!
                                              Kasvihuone sisältä ennen....

 

 

Vanhat viljelyslaatikot....

 

 

       Murskekuorma odottamassa tyhjennystä....  

      

 

Ensimmäinen tasoituskerros....

 

 

Aluskate....

 

          

Ja useamman murske kerroksen jälkeen....

 

 

   Sitten vielä puuritilät, loput laitoin edustaan....

 

Kasvihuone ulkopuolelta....

 

Edusta ennen.....

 

 

                                  

 

                                                           Puuceen edustaa....
                                                    

 
 
             

                                             Ensimmäisen työvaiheen jälkeen....

 

 

 

                                  

 

               Toinen työvaihe,  jolloin oli tehty tarvittavat pohjatyöt....

                                                         Laattojen  jälkeen....

                                    

Kasvihuoneen eteen laitoin hieman ohuemmat laatat korkeuseron takia.
                      Nyt pääsen sisälle lyömättä päätäni ovenkarmiin....

 

                          Puuceen edustaan tulee vielä muutama laattarivi
                                                  sekä pari sisustusjuttua....

                                  


                                                    Kasvihuone sisältä nyt....

 

 

 

 Pikkuruisen söpö kamina....

 

 

 

                                      Ulkopuolelta pikku puuhastelun jälkeen ....

                                      Kesäkukkaset vielä kauniissa kukassa....

                                                        Puutarhan antimia....

 

Omppusatoa....

 

punaposket....

 

                                   Luumut olivat suussa sulavan makosia....

 

Viinimarjoista valmistui kesäinen piirakka...

 

 

 

 

                                                        Kaunista kesäiltaa.... 

 

 

                                                          Sateen jälkeen....

                                     Toivotan kaikille oikein ihanaa syksyä!

                                             Kiva kun kävit kurkistamassa!

                                                               - Satuli-




  






 




 

Kesäterveiset....

Heippa pitkästä aikaa!

"Kesäterveiset, kesäterveiset, kesäterveiset, kesäterveiset....
Kesänmieli valloittaa on elo ihanaa, kukat kukkii, linnut laulaa, päivä porottaa, lapset polskii, tuuli kuiskaa, purje pullistuu, kaunis tyttö luokseen kutsuu, korvaan kuiskaa juu, yötön yö.

Kesäterveiset, kesäterveiset, kesäterveiset, kesäterveiset....
Suven juhla Jussin on ja luonto kukoistaa, saan sinut rantalavalla tanssiin kumartaa, sut käsivarsillani kannan aamuaurinkoon, ja linnut pesäpuissaan yhtyy laulukarkeloon, mato-onki.

Kesäterveiset, kesäterveiset, kesäterveiset, kesäterveiset....
Uimarannan hiekalla se iho värin saa, jätskit valuu leualla ja pisse vilvoittaa, vesisukset kuljettaa sua kohti ulappaa, iltanuotiolla on sun aika jollottaa, ääniradio.

Kesäterveiset, kesäterveiset, kesäterveiset, kesäterveiset....
Kesäloma ja lämmin yö, kuuma aurinko, veneretki, aamuhetki, ilta nuotio, hiiren juoksu, puron juoksu, meren huokailu, rantasauna, lammaslauma, pelkkä löhöily, Hangon kesä, linnunpesä, rokkifestarit, jättikori, kaljakori"...
Näin laulelee Juha Laitila, tässä ihanassa kesäbiisissään.
Tästä biisistä saa helposti korvamadon soimaan moneksikin päiväksi:)

Tulin ilmoittamaan tällä hyvänmielen laululla, hyvää kesää ja että täällä ollaan:)
Kesä on edennyt huimaa vauhtia eteenpäin.
En ole kerinnyt  käsitöitä tekemään, vaan olen antanut puikkoille sekä koukulle ansaitsemansa kesäloman;)
Jahka tästä taasen illat alkavat hämärtymään, niin on pääsen jälleen heiluttelemaa niitäkin:) 

Aikaisemmin olenkin kertonut, että olen kesäihminen ja niinpä koitan olla mahdollisimman paljon ulkona ja ottaa siitä kaiken ilon sekä hyödyn irti:)Maalla kun ollaan, niin täällä riittää puuhasteluja yllinkyllin.
Meikä mandoliini on juossut tonttia ristiin rastiin ja hiukan myös
"tontin rajojen ulkopuolellakin".
Johtuen siitä, että miehen vanhempien kesäpaikka siirtyi meille ja siellä on riittänyt pikkuista ja hieman isompaakin puuhastelua koko kesän, pitkälle syksyyn.
Minulla on siellä menossa hiukan erilainen kesäprojekti, joka hiukan paisui odotettua isommaksi.
Siitä kirjoittelen sitten tuonnempana paremmin lisää.

Tälläiset pikkuruiset puuhastelut pitävät kyllä mielen ja kropankin pirteänä ja " notkeana", ainakin sen jälkeen, kun on alkukankeuden jälkeen saanut taas koneet käyntiin:)
Välillä toki pitää muistaa, että on hyvä ottaa " löysin rantein, älä jännitä, ota vastaan elämä":)

Niinpä juhannusviikolla noudatimme tuota "kultaista neuvoa" ja pakkasimme kimpsut ja kampsut mukaan ja suuntasimme miehen kanssa viettämään muutaman päivän lomaa.
Ettekä kyllä ikinä arvaa minne olimme menossa?....
Se itse asiassa valkeni meikä mandoliinillekkin siinä matkan aikana, koska se oli tarkoitettu yllätyksenä, jonka mies ja nuoriso olivat järjestäneet.
Kotimaassa  kuitenkin olimme, sillä en halua pois Suomesta kesäaikana.
Täällä on niin kaunista  ja tunnelmallista, vaikka olisi viileämpikin tai sateinen kesä:)

Sain vihjeitä asiasta keväällä sekä lähempänä ajankohtaa, koska tarkoituksena oli viettää lomaa sekä samalla meikäläisen vanhenemispäivää.
Mies sekä nuoriso kyllä pitivät hyvin asian tietonaan sillä yllätys oli kyllä melkoinen, kun saavuimme kohteeseen ja lopulta  kun asia minulle valkeni:)
Paikka oli tuttu  ja näin kesällä todella ihana, nimitäin Naantali:) 
Sinne oli kyllä niin mukava tulla, kun paikka on jo entuudestaankin tuttu.

Tutustuimme Naantalin lähiympäristöön, jossa on  kyllä niin paljon nähtävää, toinen toistaan upeimpia paikkoja:)
Tutustuimme myös saariston Rengastiehen, jossa teimme pienen lossi ajelun.
Osuimme sattumalta myös alkavalle maastopalopaikalle.
Saimme hälytettyä sinne ajoissa palokunnan ennenkuin tuli pääsi valloilleen.
Kävimme myös Alppiruusupuistossa, joka on kerrassaan upea paikka,
Osa Alppiruusuista olivat kerinneet kukkimaan, mutta muutama oli vielä upeassa kukassa:)
Ehdottomasti upea paikka, jossa kannattaa käydä tutustumassa.
Matkanvarrella bongasimme ihanan savukalakojun, josta sai paljon muitakin herkkuja:)
Savukala oli todella kielen mennessään vievä, siitä jäi niin hyvä maku suuhun, että kävimme siellä vielä ennen lähtöämme maistelemassa muitakin herkkuja:)
Tänne tulemme kyllä toistekin:)
Sää myös helli meitä, niin kuin aina Naantalissa:)
Oli niin ihanan tunnelmallista kävellä siellä ja katsella auringonlaskua merelle tai muuten vaan ihastella upeita maisemia kylpylän parvekkeelta:)

Siinä loman aikana meikä mandoliinikin sitten vanheni vuodella ja aina kun kysytään, että miltäs nyt tuntuu? 
Esitinkin tuon kysymyksen miehelle: miltäs nyt tuntuu, kun lähdit reissun
" nuorikon" kanssa ja palaat kotiin kypsän naisen kanssa?
Mies vastasi, että ei huono, kohottaen samalla kuohuvalasin kauniiden onnen toivotusten kera:) 
Nyt siis olen päässyt "naisen ikään", josta olen kuullut monen sanovan, että nyt vasta " elämä alkaa":)
Varmasti tuossa lauseessa on hitusen perääkin ja ikähän on vaan numero, jota ei kannata ottaa liian vakavasti, joka ikä paras ikä:)  
Sekään ei haittaa, eikä kanssasisaret kannata vaipua epätoivoon, vaikka pikkuisen alkaisi rupsahtelemaan,  silloin kuunnellaan Kari Kuuvan laulu
" Rupsahda rauhassa rakkaani mun" , se jos mikä saa mielen virkeäksi ja hymyn korvasta korvaan:)
Kaiken kaikkiaan loma oli onnistunut yllätyksineen ja siitä sai taasen puhtia arjen aherrukseen:)


                                                Muutama räpsy matkalta.

                                   Naantalin kylpylän ihanaa tunnelmaa....

                                            

 

 

                                                             Auringonlaskua....

                                                       Kaunista maisemaa....

                                                         Alppiruusupuisto....

 

Maastopalon sammutusta....

 

 

 

Lossia odottamassa....

 

 

                                                     Markon herkkulaavu....

Suussa sulavaa  aurajuustosavukalaa....

                                                Sekä täyslihahampurilainen, nam....

 

Kotipihan kukkaloistoa....

                                                    Maitolaituri romantiikkaa....

 

Kaunista iltataivasta....

  Mukavaa kesä jatkoa!

                              Ihanaa, kun kävit kukistamassa tule toistekin!

                                                             T: - Satuli -