Uunituoretta!

                                Pataleipää....

"Minä olen Paakari pitkonvääntäjä, pitkonvääntäjä, pitkonvääntäjä.
  Minä olen Paakari pitkonvääntäjä, korvapuusti hommat me hoidellaan.
  Lempityö on se kun minä leivonnaisia, leivonnaisia paistaa saan.
 Ja minä korvapuustin uhallakin leivonnaisia, leivonnaisia aina vaan.

 Paakarit on kovia poikia. Ne alustaa asiat huolellisesti.
 Paakarit on myös sopuisaa sakkia. Niillä ei ole muuta kinaa, kuin taikina.
 Ja päämäärä niiden elämässä on suuri, se on setsuuri.

 Minä olen laulaja , laulunlaatija, laulunlaatija, laulunlaatija.
 Minä olen laulaja, laulunlaatija, toisetkin totuttelen sävelmiin.
 Leipätyöni lomassa mä leivonlauluja, leivonlauluja, murheisiin.
 Ja ihan aina ne ei muistuta leivonlauluja, leivonlauluja, eihän niin.

Paakarit ei koskaan vaivaa muita ihmisiä, ne vaivaa taikinaa. 
 Ja toisten suut ne saa vehnäselle.
Paakari hommissa on erikoisesti varottava ettei mene jauhot suuhun
 ja ettei  hiiva nouse päähän.

Minä olen Paakari pitkonvääntäjä, pitkonvääntäjä, pitkonvääntäjä.
Minä olen Paakari pitkonvääntäjä, korvapuustihommat me hoidellaan, korvapuustihommat me hoidellaan."
 
              Näin lauleskelee Simo Salminen Paakari laulussaan.

Nyt te ihmettelette, että mitä meikäläinen on täällä oikein puuhastellut?
Onko käsityöt heitetty nurkkaan ja olenko ruvennut paakariksi, kun tuollaista laulua pukkaa alkuun?
No, en sentäs, mutta eräänlaisia käsitöitä nämäkin kyllä ovat.
Pidemmän aikaa olen katsellut netin ihmeellisestä maailmasta leipomus- sivustoja ja sieltä silmiini on tullut  erilaisia pataleivän ohjeita.

Tämmöisen koti Justiinan  uteliaisuus heräsi tuota pataleipää kohtaan ja kun löysin simppelin ohjeen, niin kaivoin oman valurauta patani kaapinkätköistä, tuumaillen että nyt pistetään pata töihin.
Niinpä taikinaa vääntämään. 
Siinä intoa puhkuen, vesi kielellä , niin kuin lapsi karkkikarkkikaupassa, mietin, että kohta saadaan uunituoretta pataleipää... Juu kyllä saatiin, mutta vasta seuraavana päivänä.
Olin siinä huumassani unohtanut yhden tärkeän seikan, ohjeen lukemisen loppuun saakka.
Tämän leivän kanssa ei saa hoppuilla.
 Taikinan suositellaan kohoavan 12-24 tuntia.
Mitä pidempi kohoamisaika on, sitä enemmän siihen muodostuu makua.
Ei siinä sitten auttanut, muu kuin odotella seuraavaan päivään, että sain tehtyä leivän paistovalmiiksi.

Vihdoinkin, kun sain leivän uunista ulos ja pääsimme maistamaan sitä, niin tuoksu oli jo mitä ihanin, mausta puhumattakaan, se miltein suli suussa, niin maukasta se oli.
Kannatti odottaa ja antaa sen kohota rauhassa, vaikka mieli olisi tehnyt aloittaa tekemään sitä jo aikaisemmin.
Annoin pataleipäni kohota tuon 12 h.
Se olikin meidän makunystyröillemme ihan riittävä aika.
Tämän leivän työläin osuus on tuon taikinan kohottaminen, muu tulee nopeasti.
Tätä tulee tehtyä jatkossakin.
Ohjetta muuttamalla mieleisekseen, lisäämällä vaikka yrttejä siitä saa taasen erimakuisen.
Ja, kun uuni oli lämmin pataleivän jäljiltä, tein vielä kääretorttupohjan, joka sai täytteeksi puolukkarahkan sekä tähtitorttusia, omena-kaneli marmeladi täytteellä.


                                          Tämmöinen pataleipä siitä sitten tuli....


                                 

 

 

 

  
                                  
 
                                             
  Tässä vielä ohje : Rouheinen pataleipä
                                
                                   4  dl     vehnäjauhoja
                                   3  dl     sämpyläjauhoja ( itse käytin sämpyläjauho seosta)
                            1,5-2   tl     suolaa
                                 0,5 tl     kuivahiivaa
                                3,5 dl      vettä

                            Valmistusohje:

  1.Yhdistä kulhossa kuivat aineet.
     Lisää lämpöinen (+42 astetta) vesi ja sekoita nopeasti.                             
     Älä vaivaa taikinaa!
     Peitä kulho kelmulla, jätä taikina huoneenlämpöön kohoamaan 12-24 h.
     Mitä pidempi kohoamisaika on, sitä  enemmän leipään syntyy makua.

 2. Kumoa taikina reilusti jauhotetulle pöydälle.
     Muotoile taikinasta pyöreä leipä, mutta älä vaivaa taikinaa.
     Peitä leivinliinalla ja anna kohota vielä puoli tuntia.
              
 3. Pane kannellinen, 2-3 litran uunipata kylmään uuniin ja käännä termostaatti
     225 asteeseen.
     Kun taikina on kohonnut pöydällä puolisen tuntia, ota kuuma pata uunista ja  
     nosta taikina tulikuumaan pataan.
    Tee pinnalle vielä muutama koristeviilto ja ripauta päälle vielä hivenen
     jauhoja, niin saat kauniin leivän.
    Pane kansi päälle ja nosta pata uuniin puoleksi tunniksi.
    Ota tämän jälkeen kansi pois jatka paistamista vielä vartin verran.
             
 4.Ota pata uunista ja kumoa leipä. Se irtoaa padasta helposta.
     Älä peitä leipää leivinliinalla, jotta se säilyttää rapean kuorensa.

Vinkki: Pataleipä onnistuu niin valurauta-,lasi-kuin keraamisessakin padassa.
              Tärkeintä on, että pata johtaa hyvin lämpöä ja kuumenee tulikuumaksi.
              Jos et omista kannellista pataa, voit tehdä leivän myös uuninkestävässä,
              kannellisessa teräskattilassa.
             Halutessasi voit voidella padan kevyesti öljyllä, jos epäilet
             leivän irtoamista.
         
                        Tämmöisiä tällä kertaa Puuhastellessa pajassa on syntynyt!

                                               Makoisaa kevään alkua kaikille!

                                                                 T: Satuli

 

 

Tammikuun revontulet!

                                         
                                           Tervehdys... 
                                            

" Ken on loimuissa talvisen yön ja tähtein tuikkivain.
  Ken on hohteessa tunturien ja loistees` kuutamon.
  Ken on kesässä lempeän tuulen ja virtain välkkyväin.
  Elonpolkua kulkea saanut,  tään  kauniin karun maan.
 Revontulten maa, sinne kaiho saa, missä milloinkin kuljen sua en unhoita.
 Revontulten maa, sua kaipaan ain, missä milloinkin kuljen sua en unhoita.

 Siel` on lempeni leimunnut kerran ja rakkaus syömmessäin.
 Siellä silmäsi loisti kuin tähdet ja puna poskillas .
 Siellä sylihin sulkea sain, sun loistees kuutamon.
Vaikka tunturin taa tiesi vei,  rakkaimman ystäväin.
Revontulten maa, sinne kaiho saa, missä milloinkin kuljen, sua en unhoita.
Revontulten maa, sua kaipaan ain, missä milloinkin kuljen sua en unhoita."

        Näin kauniisti laulaa Tarja Ylitalo ihanista revontulista !

Tuossa laulussa lauletaan revontulista.
Taidatte jo arvatakin mitä puikoiltani on siis tipahtanut?
Pitkään ihastelin toinen toistaa kauniimpia revontulihuiveja toisten blogeissa haaveillen, että joskos uskaltaisin koittaa tehdä sen, mutta jotenkin se tuntui vaikealta ja siirsin sen aloittamista.
Kuitenkin sen tekeminen jäi hautumaan.  
 Meikä mandoliini, kun on tämmöinen "myöhäisherännäinen",  niin pitkän jahkailuni jälkeen, sain kun sainkin sen aloitettua.
Olihan tuo huivimalli jo jäänyt "taka-alalle", mutta minulle se oli uusi tuttavuus.
Niinpä silmukkaa puikolle ja ohjetta tavaamaan.

Kaavan alku sujui hyvin, mutta sitten alkoi tuntumaan siltä, että puikot eivät tehneet kanssani yhteistyötä, vaikka kuinka koitin lukea ohjetta.
Aikani tuskaillessa ja muutaman kerran iskettyä purkoosi, alkoi jo toivoni loppumaan tämän ihanuuden onnistumisen suhteen.
Aloin tuudittamaan itseäni sillä ajatuksella, että tämä revontulihuivi ei lämmitä minun hartioitani.
Koitin vielä kerran  ja  jos nytkään en saa sitä onnistumaan, niin sitten annan sen olla.

Tapitin ohjetta silmäkovana, kunnes yhtäkkiä välähti ja päässäni oleva rusina alkoi raksuttamaan.
Palaset tai paremminkin ohje, alkoi loksahtelemaan kohdilleen, tajuten viimein kuinka tuo huivi tehdään.
Huivi eteni hyvää vauhtia, ilman suurempia kommelluksia.
Viimein sain sen valmiiksi.
 Jäljellä oli vielä pingoitus, joka antoi huiville viimeisen silauksensa sekä lopullisen muotonsa.
Huivi ei loppu viimein, ollutkaan niin vaikea toteuttaa, kuin alkusi luulin ja olin itselleni antanut ymmärtää.
Olin niin iloinen, kun en antanut periksi ja opin viimeinkin tekemään tämän ihanuuden. 
Niinpäs siinä sitten kävi, että kun sain tämän huivin tehdyksi, niin seuraava oli jo puikoilla odottamassa vuoroaan. 
Ohje tähän revontulihuiviin löytyy Ulla verkkoneulelehdestä!



                                                  Tässä ne  sitten olisivat.....

 

 

Lankana huiveissa on Novitan Puroa.

 Mielestäni se sopii hyvin näihin revontuli huiveihin.

 

 

Loppuun vielä sukkakuva, joita on tasaiseen tahtiin tipahdellut puikoiltani. 

                             Hupsista, tulipas tästä pitkä tarina, toivottavasti jaksoitte lukea!

                                                 Viihtyisiä käsityöhetkiä kaikille!
                                           
                                                Mukavaa, kun kävit kurkkaamassa!

                                                                    - Satuli-

Uusi blogini!

                                                      Tervehdys....
         
     
Vihdoinkin sain itsestäni irti ja tehdyksi uuden blogin.
Vuosia pidin blogia muualla, mutta siellä alkoi puhaltamaan uudet tuulet niin, lopetin kirjoitteluni. Käsityöt jäivät silloin myös vähemmälle, kun  oli niin paljon muuta ohjelmaa noihin aikoihin.
Voi, kuinka olenkaan kaivannut niitä  "vanhoja blogi" aikoja.
Pitkään tätä asiaa mietittyäni, tuntui nyt hyvältä aloittaa kirjoittelu uudestaan.
Tätä blogia päivittelen hissuksiin, ihan harrastus pohjalta. 

Olen innokas näpertelijä, teen kaikenlaista, käsitöistä-puutarhahommiin ja siltä väliltä.
Niistä sitten kirjoittelen tänne blogiin aina, kun on jotain saatu aikaiseksi.
Nyt olen pitkästä aikaa löytänyt ja uppoutunut käsitöiden ihmeelliseen maailmaan ja eritoten kutomiseen, joita teenkin vähän näppituntumalla.
Useimmiten puikoiltani tipahtelee sukkapari jos toinenkin, mutta kyllä sieltä muutakin välillä tulee.
Aina hommat eivät suju niin kuin "Strömsössä", mutta en anna sen lannistaa, virheiden sekä muutamien erehdystenkin kautta, ahkera yrittäminen palkitaan  useimmiten onnistuneella lopputuloksella.

Joskus käy niinkin, että aloittaa jonkun ihanan tuntuisen työn, mutta jostain kumman syystä siitä tuleekin "ikuisuusprojekti".
 Joko se unohtuu käsityökorin pohjalle pitkäksikin ajaksi tai sitten malli vaan alkaa tökkimään ja aikansa väänneltyä ja käänneltyä työtä, iskee se kaikkien käsitöitä tekevien kauhu elikkäs purkoosi. Minkäs siinä sitten teet, kun se saa vallan.
Hetkenpäästä huomaat, että siinä on sitten taas kerä lankaa ja eikun uutta mallia etsimään ja silmukoita puikoille.
Onhan tuossa purkoosissa se hyväjuttu, ettei lanka ainakaan pääse loppumaan, kun tarpeeksi monta kertaa kutoo ja purkaa.
Tämmöistä tämä väillä on, ainakin minulla, käsitöitä ja vähän muutakin tehdään puuhastellen, iloisien laulujen säestyksellä!

                                       Toivotan viihdyttäviä hetkiä blogini parissa!

                                                            T: Satuli