sunnuntai 7. heinäkuuta 2019

Kesäterveiset....


Heippa pitkästä aikaa!

"Kesäterveiset, kesäterveiset, kesäterveiset, kesäterveiset....
Kesänmieli valloittaa on elo ihanaa, kukat kukkii, linnut laulaa, päivä porottaa, lapset polskii, tuuli kuiskaa, purje pullistuu, kaunis tyttö luokseen kutsuu, korvaan kuiskaa juu, yötön yö.

Kesäterveiset, kesäterveiset, kesäterveiset, kesäterveiset....
Suven juhla Jussin on ja luonto kukoistaa, saan sinut rantalavalla tanssiin kumartaa, sut käsivarsillani kannan aamuaurinkoon, ja linnut pesäpuissaan yhtyy laulukarkeloon, mato-onki.

Kesäterveiset, kesäterveiset, kesäterveiset, kesäterveiset....
Uimarannan hiekalla se iho värin saa, jätskit valuu leualla ja pisse vilvoittaa, vesisukset kuljettaa sua kohti ulappaa, iltanuotiolla on sun aika jollottaa, ääniradio.

Kesäterveiset, kesäterveiset, kesäterveiset, kesäterveiset....
Kesäloma ja lämmin yö, kuuma aurinko, veneretki, aamuhetki, ilta nuotio, hiiren juoksu, puron juoksu, meren huokailu, rantasauna, lammaslauma, pelkkä löhöily, Hangon kesä, linnunpesä, rokkifestarit, jättikori, kaljakori"...
Näin laulelee Juha Laitila, tässä ihanassa kesäbiisissään.
Tästä biisistä saa helposti korvamadon soimaan moneksikin päiväksi:)

Tulin ilmoittamaan tällä hyvänmielen laululla, hyvää kesää ja että täällä ollaan:)
Kesä on edennyt huimaa vauhtia eteenpäin.
En ole kerinnyt  käsitöitä tekemään, vaan olen antanut puikkoille sekä koukulle ansaitsemansa kesäloman;)
Jahka tästä taasen illat alkavat hämärtymään, niin on pääsen jälleen heiluttelemaa niitäkin:) 

Aikaisemmin olenkin kertonut, että olen kesäihminen ja niinpä koitan olla mahdollisimman paljon ulkona ja ottaa siitä kaiken ilon sekä hyödyn irti:)Maalla kun ollaan, niin täällä riittää puuhasteluja yllinkyllin.
Meikä mandoliini on juossut tonttia ristiin rastiin ja hiukan myös
"tontin rajojen ulkopuolellakin".
Johtuen siitä, että miehen vanhempien kesäpaikka siirtyi meille ja siellä on riittänyt pikkuista ja hieman isompaakin puuhastelua koko kesän, pitkälle syksyyn.
Minulla on siellä menossa hiukan erilainen kesäprojekti, joka hiukan paisui odotettua isommaksi.
Siitä kirjoittelen sitten tuonnempana paremmin lisää.

Tälläiset pikkuruiset puuhastelut pitävät kyllä mielen ja kropankin pirteänä ja " notkeana", ainakin sen jälkeen, kun on alkukankeuden jälkeen saanut taas koneet käyntiin:)
Välillä toki pitää muistaa, että on hyvä ottaa " löysin rantein, älä jännitä, ota vastaan elämä":)

Niinpä juhannusviikolla noudatimme tuota "kultaista neuvoa" ja pakkasimme kimpsut ja kampsut mukaan ja suuntasimme miehen kanssa viettämään muutaman päivän lomaa.
Ettekä kyllä ikinä arvaa minne olimme menossa?....
Se itse asiassa valkeni meikä mandoliinillekkin siinä matkan aikana, koska se oli tarkoitettu yllätyksenä, jonka mies ja nuoriso olivat järjestäneet.
Kotimaassa  kuitenkin olimme, sillä en halua pois Suomesta kesäaikana.
Täällä on niin kaunista  ja tunnelmallista, vaikka olisi viileämpikin tai sateinen kesä:)

Sain vihjeitä asiasta keväällä sekä lähempänä ajankohtaa, koska tarkoituksena oli viettää lomaa sekä samalla meikäläisen vanhenemispäivää.
Mies sekä nuoriso kyllä pitivät hyvin asian tietonaan sillä yllätys oli kyllä melkoinen, kun saavuimme kohteeseen ja lopulta  kun asia minulle valkeni:)
Paikka oli tuttu  ja näin kesällä todella ihana, nimitäin Naantali:) 
Sinne oli kyllä niin mukava tulla, kun paikka on jo entuudestaankin tuttu.

Tutustuimme Naantalin lähiympäristöön, jossa on  kyllä niin paljon nähtävää, toinen toistaan upeimpia paikkoja:)
Tutustuimme myös saariston Rengastiehen, jossa teimme pienen lossi ajelun.
Osuimme sattumalta myös alkavalle maastopalopaikalle.
Saimme hälytettyä sinne ajoissa palokunnan ennenkuin tuli pääsi valloilleen.
Kävimme myös Alppiruusupuistossa, joka on kerrassaan upea paikka,
Osa Alppiruusuista olivat kerinneet kukkimaan, mutta muutama oli vielä upeassa kukassa:)
Ehdottomasti upea paikka, jossa kannattaa käydä tutustumassa.
Matkanvarrella bongasimme ihanan savukalakojun, josta sai paljon muitakin herkkuja:)
Savukala oli todella kielen mennessään vievä, siitä jäi niin hyvä maku suuhun, että kävimme siellä vielä ennen lähtöämme maistelemassa muitakin herkkuja:)
Tänne tulemme kyllä toistekin:)
Sää myös helli meitä, niin kuin aina Naantalissa:)
Oli niin ihanan tunnelmallista kävellä siellä ja katsella auringonlaskua merelle tai muuten vaan ihastella upeita maisemia kylpylän parvekkeelta:)

Siinä loman aikana meikä mandoliinikin sitten vanheni vuodella ja aina kun kysytään, että miltäs nyt tuntuu? 
Esitinkin tuon kysymyksen miehelle: miltäs nyt tuntuu, kun lähdit reissun
" nuorikon" kanssa ja palaat kotiin kypsän naisen kanssa?
Mies vastasi, että ei huono, kohottaen samalla kuohuvalasin kauniiden onnen toivotusten kera:) 
Nyt siis olen päässyt "naisen ikään", josta olen kuullut monen sanovan, että nyt vasta " elämä alkaa":)
Varmasti tuossa lauseessa on hitusen perääkin ja ikähän on vaan numero, jota ei kannata ottaa liian vakavasti, joka ikä paras ikä:)  
Sekään ei haittaa, eikä kanssasisaret kannata vaipua epätoivoon, vaikka pikkuisen alkaisi rupsahtelemaan,  silloin kuunnellaan Kari Kuuvan laulu
" Rupsahda rauhassa rakkaani mun" , se jos mikä saa mielen virkeäksi ja hymyn korvasta korvaan:)
Kaiken kaikkiaan loma oli onnistunut yllätyksineen ja siitä sai taasen puhtia arjen aherrukseen:)


                                                Muutama räpsy matkalta.

                                   Naantalin kylpylän ihanaa tunnelmaa....


                                            
 
 
                                                             Auringonlaskua....




                                                       Kaunista maisemaa....




                                                         Alppiruusupuisto....









 
Maastopalon sammutusta....
 
 
 
Lossia odottamassa....
 
 

                                                     Markon herkkulaavu....


Suussa sulavaa  aurajuustosavukalaa....


                                                Sekä täyslihahampurilainen, nam....
 
Kotipihan kukkaloistoa....






                                                    Maitolaituri romantiikkaa....

 
Kaunista iltataivasta....






  Mukavaa kesä jatkoa!

                              Ihanaa, kun kävit kukistamassa tule toistekin!

                                                             T: - Satuli -






















maanantai 3. kesäkuuta 2019

Jospas minä kissan saisin...



Voihan kissanviikset!

"Jospas minä kissan saisin.
Jospas minä kissan saisin, kyllä sitä rakastaisin, paijailisin sitä aina arkena ja sunnuntaina.
Sille herkut kantelisin, illalla sille laulelisin ja kun kaikki oikein
oisi mukavasti se sanoisi :miau.

Jospas minä koiran saisin.
Jospas minä koiran saisin, kyllä sitä rakastaisin, paijailisin sitä aina arkena ja sunnuntaina.
Sille herkut kantelisin, illalla sille laulelisin ja kun kaikki oikein oisi mukavasti se sanoisi: hau"...

Täällä puuhastelijan pajassa, kun touhutaan kaikenlaista, on eläimienkin vuoro välillä loistaa:)
Olen aina rakastanut eläimiä, sydäntä lähellä ovat kissat, koirat ja hevoset.
Lapsuudenkodissani totuin ns. maatilan eläimiin, joita kaikkia rakastin todella paljon ja hoidin mielelläni:)
Kun, maalla kerran asuttiin oli meillä myös kissa sekä koira.
Kumpikin sai minulta erityistä huomiota ne jopa nukkuivat välillä yöt minun vieressäni.
Voi, kuinka ihanalta tuntui, kun Mikki kissa kömpi peiton alle ja pian sieltä alkoi kuulumaan kehräystä:)
Tuo kissan kehräys on niin rentouttavaa, että siinä väkisinkin nukahti :)

Nykyisinkin asun maaseudulla ja kissaa olen kaivannut meille siitä asti, kun tänne muutin.
Mietimme koiran sekä kissan ottamista, kissaa emme sitten voineetkaan ottaa, kun vanhin lapsista osoittautui allergiseksi niille, koiria hän sieti, niin otimme sitten koiran.
Eipä aikaakaan, kun niitä juoksenteli pihapiirissä pian kaksi.
Dalmatialainen  Roni ja Skotlanninpaimenkoira Nipsu.
Ne tuottivat iloa pitkän ajan:)
Oli niin haikeaa, kun tuoli luopumisen aika. 
Roni eli vain viisi vuotiaaksi, mutta Nipsu eli 13-vuotiaaksi , se oli pitkä ikä rotukoiralla.

Pitkään olimme ilman mitään lemmikkiä, sitä rakkauden tyhjää aukkoa, jonka Nipsu jätti jälkeensä ei ollut helppoa täyttää.
Mietimme pitkään uuden koiran ottamista, mutta siihen ei tullut heti tilaisuutta, emme halunneet kuitenkaan hosua asian kanssa.
Aika kului lapset kasvoivat ja kaipuukin alkoi hieman helpottamaan.

Kunnes yhtenä elokuun päivänä tilanne muuttui.
Löysimme meidän terassin alta löytökissan, joka oli nälkiintynyt.
Sain sen houkutelluksi terassin alta pois, kun se maukui siellä niin sydäntä särkevällä äänellä.
 Selvästi se oli kesy, jotenka se oli ollut aiemmin jonkun lemmikkinä.
Annoin sille ruokaa ja juomaa, joita se söi mielihyvin, välillä leväten ja sitten taas jatkaen.
Tein  sille terassille suojaisaan paikkaan pedin, missä se sai rauhassa ja turvassa levätä.
Olimme varmoja, että se jakaa matkaansa,  kun sen voimat palautuvat, mutta se päättikin toisin.
Etsimme sen omistajia, mutta tuloksetta. 
Kului päiviä jopa viikkoja eikä omistajia löytynyt, tuntui kun sillä ei olisi koskaan niitä ollutkaan.
Pidimme asiaa omituisena, ettei kukaan kaivannut lemmikkiään.
Hoidimme ja hellimme sitä ja kun emme löytäneet sen omistajia,
päätimme pitää sen, olihan se jo alkanut tottuman sekä luottamaan meihin.
Vein sen eläinlääkärille, missä sille annettiin tarvittavat rokotukset ja samalla se leikattiin.
Nimekseen se sai Miu, koska meidän ensi kohtaaminen oli  niin sydäntä särkevä sen maukuessa, ihankun se olisi pyytänyt minulta apua.
Nyt tuosta ensikohtaamisesta on pian kulunut kuusi vuotta ja siitä on tullut kaunis  ja ihana kotikissa:)

Pian vuosi sitten Miu sai kissakolmikon kaverikseen, ensi alkuun se "vierasti", tulokkaita, mutta nyt ne ovat parhaat kaverit:)
Nopeasti tuo pentuaika meni, kun muutama päivä sitten kissakolmikko täytti vuoden.
Kolmikko on kasvanut melkoisesti tuosta ajasta:)
Pidimme pienet "synttärit", antaen niille heidän herkkuruokaa sekä nameja, unohtamatta uusia leluja.
On ollut niin kiva seurata tuon kolmikon kasvamista pennusta aikuiseksi kissaksi.
Siihen on kuulunut paljon rakkautta, aikaa, leikkiä, ruokaa, kissanhiekkaa yms:)
Joskus, kun nelikko saa hepulin on pirttisällä vilskettä, niin että matot saavat kyytiä:)
Välillä sitten taas on niin hiljaista, ettei uskoisi talossa kissoja olevankaan:)
Kolmikon touhuja on ollut mukava seurata ja siinä samalla huomata kuinka erilaisia ne ovat luonteiltaan, vaikka ovat samaa pentuetta:)
Ihan kuin me ihmiset ovat eläimetkin yksilöitä:)


                                          Tässä kolmikko on saapunut meille ....
Ja nyt vuoden ikäisinä ....
 
Karvinen....


                                                                   Domina....


                                                                      Figaro....

 
                                                      Mitähän täällä oikein on....


                                                  Aktiviteettiä uusilla leluilla....

 
Pitäähän uusi lelu heti testata....
 
 


 
                                        Domina  tykkää kulkea ulkona valjaissa.....


               Välillä pitää tutkia maailmaa turvallisen välimatkan päästä....


 
 
Vanhaherra Miu....

Miu on puutarhan kunkku....

 
Tämmöistä puuhastelua tällä  kertaa!
Ihanaa kesää kaikille ja mukavaa kun kävit kurkistamassa!
 
- Satuli-

sunnuntai 19. toukokuuta 2019

Kuu kiurusta kesään, mutta mittumaarista ei päivääkään!


Kevät tervehdys!


" Mä vielä muistan rantakoivun vihreän kaunoisen, siitä kauan on aikaa niin, koivun alla kun istuttiin ja unelmat kauniit muistan armas kahden,
kun haaveiltiin, sinun silmäsi kauniit silloin katsoi taivahan tähtösiin.

Vain sulle uskon rantakoivu suruni, kaipuuni, ethän kertone kellekään,
että jäänyt on ikävään.
Taivahan tähdet mulle loistaa yksin, kun tänne jäin.
Sinun lohtuas kaipaan rantakoivu, ainoa ystäväin.
Taivahan tähdet mulle loistaa yksin, kun tänne jäin.
Sinun lohtuas kaipaan rantakoivu, ainoa ystäväin."

Tämä rantakoivun alla on mielestäni niin kaunis, että väkisinkin vaipuu haaveilemaan tämän kuullessaan, siinä haaveillessa voi syntyä samalla kaikenlaista kaunista:)
Nyt se johdattelee teidät seuravanlaiseen tarinaan.

Ihanaa, kevät on täällä ja kesäkin kolkuttelee jo oven takana:)  
Nyt vaan odotellaan, että  nuo kesän tuojalinnut saapuisivat ilahduttamaan meitä:)
Kevät on edennyt jo pitkälle ja luonto on herännyt ja puhjennut kukkaansa.
Onneksi hallayöt eivät ole tehnyt pahojaan puutarhassa, näyttää siis siltä, että pääsen nauttimaan puutarhan loistosta tässä kesän edetessä.
Koivutkin ovat melkein jo täydessä lehdessä.
Rakastan koivuja, ne ovat niin upeita, kun ovat saaneet  "puetuksi kauniit kesämekkonsa" ylleen.
Niiden tuoksu kesäsateen jälkeen on jotain sanoin kuvailemattoman ihanaa:)
Oman nautintonsa ja tunnelmansa se tuo myös saunaan vihdan muodossa:) 

Koivujen innoittamana ostin muutama vuosi sitten Nallen luontopolku koivu lankaa.
Jotenkin tykästyin tuohon lankaan heti, kun se iski silmääni kaupan poistolaarista.  
Meikä mandoliini ei pystynyt  hillitsemään kiusausta, vaan
" Sulo Vileenit" siinä iski ja pitihän sitä sitten hamstrata monta kerää, kun halvalla sai:)
Ajatus siitä, mitä niistä tekisin, muutakin kuin sukkia, oli selvillä.

Halusin kokeilla minkälainen huivi niistä tulisi? mutta vielä itse huivimalli oli mietintämyssyn alla.
Kunnes rusinani kohtasivat ja siitä se ajatus sitten lähti. 
Mikäs sen ihanampi sekä kesäisempi huivimalli olisikaan kuin Juhannushuivi, jota myös Mittumaariksi  kutsutaan:)
Tuota Mittumaari sanaa ei taideta enää paljon käyttää, mutta lapsuudestani muistan sen  hyvinkin:)
Se on sana, jonka olen kuullut muutamia kertoja väärin ja joka on saanut lievän punan nousemaan poskille, mutta eikös sanonta kuulu, ettei
"nimi miestä pahenna, jollei mies nimeänsä":)
Joka tapauksessa oli  se sitten Juhannus tai Mittumaari on tuo keskikesän juhla vaan niin ihana, vaikkakin aika usein se on kolea sekä sateinen.
 
Olen tehnyt tämän huivin aikaisemmin ja tykästyin malliin heti, kun näin sen.
 Malli tuotti ensin lisää harmaita hiuksia, mutta kun rusinani ajautuivat törmäyskurssille ohjeen kanssa, niin silloin alkoivat puikot heilumaa ja huivia alkoi pikkuhiljaa syntymään:)

Tämä huivini on ollut tehtynä ja kuvatkin siitä otettuina jo jonkin aikaa, mutta en heti päässyt laittaman niitä tänne blogiin, niin se pääsi vallan unohtumaan.
Nyt löysin sen kaapinkätköistä, niin kuin isoisä löysi olkihattunsa:)
Niinpä ajattelin vihdoinkin laittaa sen tänne:)

Aluksi en meinannut löytää ottamiani kuvia.
Etsin niitä "etsiväpartio" kissojen ja koirien kanssa, kaikista madollisista kansioista, tuloksetta.
Jopa kännykän kuvakansiot kävin läpi.
Nykyisin tulee otettua paljon kuvia myös kännykällä, kun se on aina mukana ja niissä on hyvät kamerat.

Olin jo aikeissa luovuttaa ja ottaa uudet kuvat, kun aijemmin ottamiani en löytynyt.
Vaikka kännykkä on jossain tilanteissa kätevämpi kuvaamiseen, ajattelin ottaa  uudet kuvat kameralla.
Koska kamera oli täynnä, aloin siirtämään kuvia koneelle ja kappas sieltä ne kadonneet kuvat vihdoinkin löytyivät.
Hupsista, siitä olikin todella pitkä aika, kun viimeksi olen ottanut kameralla kuvia, ja koska meikäläisellä on sama pää kesät talvet, en muistanut niiden olevan vielä kamerassa ja en myöskään sitä, etten ollutkaan siirtänyt niitä vielä  koneelle:)
No, mitäs tästä taas opittiin? ..
En tiedä opittiinko mitään, mutta ehkä meikäläisen vaan kannattaa ottaa kuivia yhdellä kapistuksella, eikä koittaa sohia monella vehkeellä samaanaikaan:)


Huivista tuli aika iso, mutta se ei haittaa ollenkaan, sillä siihen on mukava käpertyä viileinä kesäiltoina.
Se on myös mukavan kevyt, sopii hyvin myös asusteeksi kesäisten mekkojen yms  kanssa:)
Värimaailmakin on niin hempeän kesäinen:)
Koska huivi on ollut kaapinkätköissä käyttämättömänä, niin aika näyttää kuinka tämä lanka sopii huiviin.
Ohje tähän huiviin löytyy Ullan verkkolehti sivuilta, siellä nimellä Minttumaari-huivi.


                                                         Mittumaari huivini....





                                              Huivissa on ihana kuvio....




                                                          Puutarhan kevät....

                                                       Tulppaanien loistoa....
                         
  

 
 
  

                                                              Sateen jälkeen....


                                                              
                                                               Sireenit nupuilla...  




                                                      Omenapuukin nupuillaan....

                                                          
                                                               Avautumassa....
                                                    
 
Pionit myös heräilemässä....
 


 
 
Vanhaa perennaa....
 

                                       Orvokki ilahduttaa kukinnallaan....
 
                                         Koivuissakin jo melkein täysi lehti....


                                                            Ihanat koivut....





                     Kaikille ihanaa kesää, mukavien hommien parissa!

                                                         -Satuli-