Tervehdys Ystävät!
Meikä mandoliini se täällä jälleen surffailemassa blogiaallolla.
Kylläpäs aika on rientänyt nopeasti, vuosi on hyvässä menossa ja sen mukana tuomat uudet kujeet.
Bloginikin on ollut hiukan hunningolla, kuin eräs vanha nainen laulussa.
Puikkoja olen koittanut heilutella aina kun siihen on ollut tilaisuus ja niiltä on välillä tipahdellutkin jotain pientä, lähinnä varpaiden ja sormien lämmittimiä tutuille, ihanille ystäville sekä kotiväelle, niitä kun on niin kiva antaa ja kilkutella.
Talvikin on pikkuhiljaa taittumassa keväisemmäksi, vaikka aurinkoa ei ole paljon näkynyt, silti ilmassa leijuu jo kevään tuulahdus ja mieli alkaa täyttymään kaikista ihanista keväisistä jutuista.
Vaikka meidän leveyspiirillämme on vielä pakkasukko paukutellut kunnolla nurkissa unohtamatta lumikolajumppaa, jota on saanutkin tehdä melkein päivittäin.
Nyt rupeaisi riittämään tuo lumen tulo, sitä on kertynyt jo niin paljon, ettei tiedä mihinkä sitä kolaisi.
Nyt kun on ollut pitkästä aikaa kunnon talvi, pakkasineen sekä lumisateineen, niin saa nähdä onko sillä vaikutusta tulevan kesän säähän?
Tuleeko kesästä lämmin ja vähä sateinen?
Se jää nähtäväksi, nyt vaan odottelemaan lumien sulamista ja tulevaa kesää.
Villasille on vielä kuitenkin ollut tarvetta ja koska taannoin puikoiltani tipahtivat tumput pitkän tauon jälkeen, niin niiden innoittamana koitin tekaista toisetkin, mutta tällä kertaa erilaisella peukalolla.
Vaikka tumput onnistuivatkin suhteellisen hyvin, jouduin käyttämään niiden tekemiseen melkoisen paljon " pieniä harmaita aivosolujani", kun ohje ei meinannut millään avautua.
Niinpä uutta ohjeita etsimään ja voi mahdoton sitä ohjeviidakkoa netin ihmemaailmassa, mihinkä törmäsinkään.
Siinä oli vähänaikaa pää pyörällä, mutta yksi ohje tuntui "hauskalta" niin ajattelin sitten koittaa tehdä sen, nimittäin Intialaisen kiilapeukalolapasen.
Minulle ei ainakaan heti tule mieleeni, että Intiassa olisi tarvetta tumpuille, niin siksi se tuntui niin hauskalta.
Ei kun tuumasta toimeen, silmukkaa puikolle ja uhmaamaan sanontaa , ettei "vanha koira opi uusia temppuja",
olin näet ihan varma siitä ettei tämä kiilapeukalo tule onnistumaan mekäläiseltä, mutta ajattelin kuitenkin yrittää.
Alku näytti lupaavalta, tumppua alkoi syntymään ja pian oltiinkin jo siinä vaiheessa että oli ensimmäisen lisäyksen vuoro.
Luin ohjetta ja tuntui, kuin jännitys olisi ollut käsin kosketeltavissa, kuinka voikaan olla näin jännittävää yhden peukalokiilan tekeminen?
Tuumin sitä siinä tehdessäni, että jos kaipaa jännitystä, niin eikun peukalokiilaa tekemän, niin kyllä siinä on jännitystä kerrakseen.
Selvisin ensimmäisestä lisäyksestä, hetkenpäästä seurasi toinen jne..
Ja ennen kuin huomasinkaan olin saanut tehdyksi Intialaisen kiilapeukalon.
Tässäkö se nyt oli, ihan silmieni edessä valmiina?
En meinannut uskoa, että olin juuri selättänyt tuo hauskalta kuulostavan sekä maagiselta tuntuvan peukalokiilan ilman sen suurempaa "ponnistelua", mutta uskottava se oli kun itse tein ja omin silmin näin.
Loput tumpuista sitten valmistui nopeasti.
Pian laittamaan uutta puikolle, kun ohje oli vielä tuoreessa muistissa.
Siinä onnistumisen huumassa, pläjäyttelin sitten puikot sauhuten toisenkin tumpun valmiiksi.
Vaikka netti on täynnä toinen toistaan hyviä tumppu ohjeita, tykästyin tähän ohjeeseen niin paljon, että jatkossa teen tumput tällä ohjeella.
Ohje oli selkeä ja peukalosta tulee mielestäni kaunis, siihen muodostuu nätti kuvio kiilan edetessä.
Tällä kertaa " vanha koira oppi" uuden tempun ja voi kuinka se lämmittää mieltä, kun on oppinut taasen yhden uuden asian.
Näissä käsitöissä on se hyvä puoli, että virheet pystyy purkamaan, aloittamaan uudestaan tai tekemään vallan uuden työn.
Kolea ja pitkä syksy pisti peikonkin tarttumaan " puikkoihin" ja tekemään lämmintä ylle.
Nämä asusteet ovatkin olleet tarpeen, sillä talvi on ollut kylmä.
Kyllä nämä päällä onkin kelvannut puuhastella kaikenlaista.
Tämmöiset niistä sitten tuli....
Sekä villaset....
Talven puuhasteluita....
Kuusikin peikolla oli....
sekä lumiukko....
Maisemat sekä taivaanranta ovat olleet tänä talvena upeita
Vanha riihi pakkasaamun hämärässä....
Pakkaspäivän tunnelmia....
Näihin kuviin sekä tunnelmiin kiitän, kun kävit kurkkaamassa ja toivotan kaikille mukavaa alkavaa kevättä!
- Satuli -
