Puutarhaunelmia!

Satulin kevätkirmaus....

"Satuli nyt ampaisee ylös vuoteestaan, aurinko on korkeella kevät-tuuli lounaassa.
 Niityllä hän tanssii järin yöpaidassaan lauluhunsa yhtyä saa kuka vaan.
 Kuikkaemo uittaa jo untuvaisiaan, peipponenkin helskyttää riemulaulujaan.
 Katso kuinka kukkaa monta on jo kevätnurmella, Orvokki, Lehdokki, Vuokko ja moni muu.

 Palttinainen paita se vaan hulmuaa, Satuli, kun ripeitä kinttujaan viskoopi.
 Satulille auki on taivas ja maa.
 Oravalle kuuseen hän näin huudahtaa:
 Tunnetko sä kurre, kuka tanssija on tää? Hei, kuule käki kukkuu taas lempisävelmää.
 Katso väriloistossaan tervehtii jo kevätnurmelta, Orvokki, Lehdokki, Vuokko ja moni muu.

Kukkasista kietoo nyt hän seppeleen, sen hän panee harmahtavaan pörröiseen päähänsä.
Laulaen hän tanssii taas perähuoneeseen, nuoriso ylös kirmaisten hokee isälleen:
Katso, äiti tanssii hän morsian on kai?
Mistä hän tuon hunnun ja kukkakruunun sai?
Noinko monta kukkaa jo puhjennut on kevätnurmelle?
Orvokki, Lehdokki, Vuokko ja moni muu".....

Kukkuluuruu, täällä ollaan viimeinkin herätty ruususen unesta ja havaittu myös, että kevät on täällä.
Kevään kunniaksi oli pakko laittaa tuollainen hyvänmielen laulu tähän alkuun ja johdatella teidät sitä kautta seuraavanlaiseen tarinaan.
Meikä mandoliinille kävi noin, kun kevät saapui keikkuen ja auringon lämpimät ensisäteet uloittuivat meidän leveyspiirillemme.
Puutarhassa oli remu ylimmillään,  kun juoksin tonttia ristiin rastiin, ihan kuin tuossa Anttilan keväthuumauksessa, hieman sanoja muunneltuina.
Kevätnurmelle oli puhjennut monia ihania kukkasia sekä kukkapenkeissäkin alkoi olemaan elonmerkkejä.
Siitä huumaantuneena,  aloin tuumasta toimeen ja laittamaan penkkejä/pensaita kevät kuntoon.
Voi, kuinka hienolta tuntuikaan pitkän talven jälkeen möyriä puutarhassa.
Siinä heräsi pitkästä talviunesta, lämpö tuntui ihanalta, valoa riitti  ja pian jo leijailinkin unelmien pilvilinnassa kohti tulevaa kesää.
Sain penkit yms laitettua kuntoon ja nyt odottelemaan tulevaa kukkaloistoa.
Niin, silloin se rysähti oikein kunnolla, meinaan takatalvi se tuli ja teki tepposensa, niin kuin " seppo teki kepposensa".....
Nyt sitten jään odottelemaan mitä sieltä maasta ehkä putkahtelee vai putkahteleeko enään mitään, kun taasen saadaan lämmintä.

Vaikka takatalvi tuli ja sai ilman tuntumaan todella kolealta, niin kuitenkin näin keväällä oloni tuntuu siltä kuin olisin" nuortunut", no jos en nyt "monella vuodella, niin ainakin yhdellä" :).
Eikös tämä kevätaika ole sellaista uudestisyntymistä, niin luonnossa kuin muilla elollisillakin?
Meikä mandoliinilla se ainakin on, ihan kirjaimellisesti.
Tunnen kuinka kevät saa ihmeitä meikässä aikaan, eikä se tehnyt poikkeusta tälläkään kertaa.
Ei siis ihme, että puutarhakin alkaa kukoistamaan pienen puunaamisen ja rapsuttelun jälkeen.
Sama tepsii myös meikä mandoliinikin. Eipäs nyt kuitenkaan ajatella kaksimielisesti :)

Pieni puunaaminen tosiaan olisi tarpeen, sillä pelästyin, kun katsoin yhtenä aamuna peilikuvaani. Tukka sojotti sinnetänne, kuin rikkaruohot kukkapenkeissä ja harmaat pistivät silmään kuin kulahtanut ruoho.
Olen jo vuosia taistellut harmaita vastaan väripurkin avulla, (olin alle kolmekymmentä, kun löysin ensimmäiset harmaani ) muutama vuosi sitten annoin "periksi" tälle sukuperinnölle ja aloin kasvattamaan ns. väriä pois hiuksista, kun kyllästyin ainaiseen värjäämiseen, sillä väri ei pysynyt kauan hiuksissa, vaan alkoi pian haalistumaan, jolloin harmaat pilkottivat taasen siellä täällä hiuksissa.
Näin keväisin sitten iskee halu värjätä ne uudestaan, varsinkin, kun malli on päässyt kasvamaan ylipitkäksi, välillä  tuntuu kuin harmaitakin olisi putkahdellut talvenaikana lisää.
Tähän pulmaan ei auta muu sakset.

Yhteistuumin parturin kanssa olemme löytäneet kivan mallin hiuksiini, joka saa harmaani näyttämään siltä, kuin siihen olisi tehty raitoja.
Vaikka tähän harmaaseen väriini on kyllä ollut totuttelemista, kivasta mallista huolimatta.
Lohdutellen asiaa sanonnalla, että " harmaat lisäävät vaan sharmia" :)?...
vai lisäsikö ne miesten shrmia?
No, joka tapauksessa hurraa, hurraa harmaille, sharmilla tai ilman "muotiväri" minulla on ihan itsestään, kun näyttää siltä, että harmaat ovat nyt IN :)


                                                             Puutarhassa kukitaan!

                                                                 Ihanat Sinivuokot  ....

 

                                                   Narsissit ovat aloittaneet kukintaansa....

 

                                                             Nupulla, kohta aukeaa....

 

                                                        Vuorenkilvet ovat heränneet....

                                                                 Nurmikko kukkii....

 

                                                          Myös kukkapenkki kukkii....

                                                     Lumikellot jaksavat vielä kukkia....

 

Koivu hiirenkorvalla ja komeilla urvuilla....

 

 

Koivu ja aurinko ....

 

Kuusen kävynpoikasia....

 

                                 Eihän puutarhahommista tulisi mitään ilman  työnjohtajaa....

 

                                              Toki työnjälki pitää huolellisesti tarkistaa....

 

Aamusella....

 

 

Taivaanranta on ollut jälleen upeassa loistossa....

 

 

                                                           Tämmöistä tällä kertaa!
               Ihanaa kevättä  kaikille takatalvesta huolimatta, kyllä se kesäkin sieltä tulee!

                                                                         - Satuli-

"Oppia ikä kaikki"...

                                                   Tervehdys Ystävät!


Meikä mandoliini se täällä jälleen surffailemassa blogiaallolla.
Kylläpäs aika on rientänyt nopeasti, vuosi on hyvässä menossa ja sen mukana tuomat uudet kujeet.
Bloginikin on ollut hiukan hunningolla, kuin eräs vanha nainen laulussa.
Puikkoja olen koittanut heilutella aina kun siihen on ollut tilaisuus ja niiltä on välillä tipahdellutkin jotain pientä, lähinnä varpaiden ja sormien lämmittimiä tutuille, ihanille ystäville sekä kotiväelle, niitä kun on niin kiva  antaa ja kilkutella. 

Talvikin on pikkuhiljaa taittumassa keväisemmäksi, vaikka aurinkoa ei ole paljon näkynyt, silti ilmassa leijuu jo kevään tuulahdus ja mieli alkaa täyttymään kaikista ihanista keväisistä jutuista.
Vaikka meidän leveyspiirillämme on vielä pakkasukko paukutellut kunnolla nurkissa unohtamatta lumikolajumppaa, jota on saanutkin tehdä melkein päivittäin.
Nyt rupeaisi riittämään tuo lumen tulo, sitä on kertynyt jo niin paljon, ettei tiedä mihinkä sitä kolaisi.
Nyt kun on ollut pitkästä aikaa kunnon talvi, pakkasineen sekä lumisateineen, niin saa nähdä onko sillä vaikutusta tulevan kesän säähän?
Tuleeko kesästä lämmin ja vähä sateinen?
Se jää nähtäväksi, nyt vaan odottelemaan lumien sulamista ja tulevaa kesää.

Villasille on vielä kuitenkin ollut tarvetta ja koska taannoin puikoiltani tipahtivat tumput pitkän tauon jälkeen, niin niiden  innoittamana koitin tekaista toisetkin, mutta tällä kertaa erilaisella peukalolla.
Vaikka tumput onnistuivatkin suhteellisen hyvin, jouduin käyttämään niiden tekemiseen  melkoisen paljon " pieniä harmaita aivosolujani", kun ohje ei meinannut millään avautua.

Niinpä uutta ohjeita etsimään ja voi mahdoton sitä ohjeviidakkoa netin ihmemaailmassa, mihinkä törmäsinkään.
Siinä oli vähänaikaa pää pyörällä, mutta yksi ohje tuntui "hauskalta" niin ajattelin sitten koittaa tehdä sen, nimittäin Intialaisen kiilapeukalolapasen.
Minulle ei ainakaan heti tule mieleeni, että Intiassa olisi tarvetta tumpuille, niin siksi se tuntui niin hauskalta.
Ei kun tuumasta toimeen, silmukkaa puikolle ja uhmaamaan sanontaa , ettei "vanha koira opi uusia temppuja",
olin näet ihan varma siitä ettei tämä kiilapeukalo tule onnistumaan mekäläiseltä, mutta ajattelin kuitenkin yrittää.

Alku näytti lupaavalta, tumppua alkoi syntymään ja pian oltiinkin jo siinä vaiheessa että oli ensimmäisen lisäyksen vuoro.
Luin ohjetta ja tuntui, kuin jännitys olisi ollut käsin kosketeltavissa, kuinka voikaan olla näin jännittävää yhden peukalokiilan tekeminen?
Tuumin sitä siinä tehdessäni, että jos kaipaa jännitystä, niin eikun peukalokiilaa tekemän, niin kyllä siinä on jännitystä kerrakseen.

Selvisin  ensimmäisestä lisäyksestä, hetkenpäästä seurasi toinen jne..
Ja ennen kuin huomasinkaan olin saanut tehdyksi Intialaisen kiilapeukalon.
Tässäkö se nyt oli, ihan silmieni edessä valmiina?
En meinannut uskoa, että olin juuri selättänyt tuo  hauskalta kuulostavan sekä maagiselta tuntuvan peukalokiilan ilman sen suurempaa "ponnistelua", mutta uskottava se oli kun itse tein ja omin silmin näin.
Loput tumpuista sitten valmistui nopeasti. 
Pian laittamaan uutta puikolle, kun ohje oli vielä tuoreessa muistissa.
Siinä onnistumisen huumassa, pläjäyttelin  sitten puikot sauhuten toisenkin tumpun valmiiksi.

Vaikka netti on täynnä toinen toistaan hyviä tumppu ohjeita, tykästyin tähän ohjeeseen niin paljon, että jatkossa teen tumput tällä ohjeella.
Ohje oli selkeä ja peukalosta tulee mielestäni kaunis, siihen muodostuu nätti kuvio kiilan edetessä.
Tällä kertaa " vanha koira oppi" uuden tempun ja voi kuinka se lämmittää mieltä, kun on oppinut taasen yhden uuden asian.
Näissä käsitöissä on se hyvä puoli, että virheet pystyy purkamaan, aloittamaan uudestaan tai tekemään vallan uuden työn.

Kolea ja pitkä syksy pisti peikonkin tarttumaan " puikkoihin" ja tekemään lämmintä ylle.
Nämä asusteet ovatkin olleet tarpeen, sillä talvi on ollut kylmä.
Kyllä nämä päällä onkin kelvannut puuhastella kaikenlaista.


                                         Tämmöiset niistä sitten tuli....


                                   

                                   

                                                         Sekä villaset....

                                   

 

 

                                             Peikon asusteet ja puikot....

                                   

 

Talven puuhasteluita....

 

 

Kuusikin peikolla oli....

                                                            sekä lumiukko....

 

Maisemat  sekä taivaanranta ovat olleet tänä talvena upeita

 

 

 

 Vanha riihi pakkasaamun hämärässä....

 

                                               Pakkaspäivän tunnelmia....

Näihin kuviin sekä tunnelmiin kiitän, kun kävit kurkkaamassa ja toivotan kaikille mukavaa alkavaa kevättä!

                                                               -  Satuli -