Näytetään tekstit, joissa on tunniste maisema. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste maisema. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 7. heinäkuuta 2019

Kesäterveiset....


Heippa pitkästä aikaa!

"Kesäterveiset, kesäterveiset, kesäterveiset, kesäterveiset....
Kesänmieli valloittaa on elo ihanaa, kukat kukkii, linnut laulaa, päivä porottaa, lapset polskii, tuuli kuiskaa, purje pullistuu, kaunis tyttö luokseen kutsuu, korvaan kuiskaa juu, yötön yö.

Kesäterveiset, kesäterveiset, kesäterveiset, kesäterveiset....
Suven juhla Jussin on ja luonto kukoistaa, saan sinut rantalavalla tanssiin kumartaa, sut käsivarsillani kannan aamuaurinkoon, ja linnut pesäpuissaan yhtyy laulukarkeloon, mato-onki.

Kesäterveiset, kesäterveiset, kesäterveiset, kesäterveiset....
Uimarannan hiekalla se iho värin saa, jätskit valuu leualla ja pisse vilvoittaa, vesisukset kuljettaa sua kohti ulappaa, iltanuotiolla on sun aika jollottaa, ääniradio.

Kesäterveiset, kesäterveiset, kesäterveiset, kesäterveiset....
Kesäloma ja lämmin yö, kuuma aurinko, veneretki, aamuhetki, ilta nuotio, hiiren juoksu, puron juoksu, meren huokailu, rantasauna, lammaslauma, pelkkä löhöily, Hangon kesä, linnunpesä, rokkifestarit, jättikori, kaljakori"...
Näin laulelee Juha Laitila, tässä ihanassa kesäbiisissään.
Tästä biisistä saa helposti korvamadon soimaan moneksikin päiväksi:)

Tulin ilmoittamaan tällä hyvänmielen laululla, hyvää kesää ja että täällä ollaan:)
Kesä on edennyt huimaa vauhtia eteenpäin.
En ole kerinnyt  käsitöitä tekemään, vaan olen antanut puikkoille sekä koukulle ansaitsemansa kesäloman;)
Jahka tästä taasen illat alkavat hämärtymään, niin on pääsen jälleen heiluttelemaa niitäkin:) 

Aikaisemmin olenkin kertonut, että olen kesäihminen ja niinpä koitan olla mahdollisimman paljon ulkona ja ottaa siitä kaiken ilon sekä hyödyn irti:)Maalla kun ollaan, niin täällä riittää puuhasteluja yllinkyllin.
Meikä mandoliini on juossut tonttia ristiin rastiin ja hiukan myös
"tontin rajojen ulkopuolellakin".
Johtuen siitä, että miehen vanhempien kesäpaikka siirtyi meille ja siellä on riittänyt pikkuista ja hieman isompaakin puuhastelua koko kesän, pitkälle syksyyn.
Minulla on siellä menossa hiukan erilainen kesäprojekti, joka hiukan paisui odotettua isommaksi.
Siitä kirjoittelen sitten tuonnempana paremmin lisää.

Tälläiset pikkuruiset puuhastelut pitävät kyllä mielen ja kropankin pirteänä ja " notkeana", ainakin sen jälkeen, kun on alkukankeuden jälkeen saanut taas koneet käyntiin:)
Välillä toki pitää muistaa, että on hyvä ottaa " löysin rantein, älä jännitä, ota vastaan elämä":)

Niinpä juhannusviikolla noudatimme tuota "kultaista neuvoa" ja pakkasimme kimpsut ja kampsut mukaan ja suuntasimme miehen kanssa viettämään muutaman päivän lomaa.
Ettekä kyllä ikinä arvaa minne olimme menossa?....
Se itse asiassa valkeni meikä mandoliinillekkin siinä matkan aikana, koska se oli tarkoitettu yllätyksenä, jonka mies ja nuoriso olivat järjestäneet.
Kotimaassa  kuitenkin olimme, sillä en halua pois Suomesta kesäaikana.
Täällä on niin kaunista  ja tunnelmallista, vaikka olisi viileämpikin tai sateinen kesä:)

Sain vihjeitä asiasta keväällä sekä lähempänä ajankohtaa, koska tarkoituksena oli viettää lomaa sekä samalla meikäläisen vanhenemispäivää.
Mies sekä nuoriso kyllä pitivät hyvin asian tietonaan sillä yllätys oli kyllä melkoinen, kun saavuimme kohteeseen ja lopulta  kun asia minulle valkeni:)
Paikka oli tuttu  ja näin kesällä todella ihana, nimitäin Naantali:) 
Sinne oli kyllä niin mukava tulla, kun paikka on jo entuudestaankin tuttu.

Tutustuimme Naantalin lähiympäristöön, jossa on  kyllä niin paljon nähtävää, toinen toistaan upeimpia paikkoja:)
Tutustuimme myös saariston Rengastiehen, jossa teimme pienen lossi ajelun.
Osuimme sattumalta myös alkavalle maastopalopaikalle.
Saimme hälytettyä sinne ajoissa palokunnan ennenkuin tuli pääsi valloilleen.
Kävimme myös Alppiruusupuistossa, joka on kerrassaan upea paikka,
Osa Alppiruusuista olivat kerinneet kukkimaan, mutta muutama oli vielä upeassa kukassa:)
Ehdottomasti upea paikka, jossa kannattaa käydä tutustumassa.
Matkanvarrella bongasimme ihanan savukalakojun, josta sai paljon muitakin herkkuja:)
Savukala oli todella kielen mennessään vievä, siitä jäi niin hyvä maku suuhun, että kävimme siellä vielä ennen lähtöämme maistelemassa muitakin herkkuja:)
Tänne tulemme kyllä toistekin:)
Sää myös helli meitä, niin kuin aina Naantalissa:)
Oli niin ihanan tunnelmallista kävellä siellä ja katsella auringonlaskua merelle tai muuten vaan ihastella upeita maisemia kylpylän parvekkeelta:)

Siinä loman aikana meikä mandoliinikin sitten vanheni vuodella ja aina kun kysytään, että miltäs nyt tuntuu? 
Esitinkin tuon kysymyksen miehelle: miltäs nyt tuntuu, kun lähdit reissun
" nuorikon" kanssa ja palaat kotiin kypsän naisen kanssa?
Mies vastasi, että ei huono, kohottaen samalla kuohuvalasin kauniiden onnen toivotusten kera:) 
Nyt siis olen päässyt "naisen ikään", josta olen kuullut monen sanovan, että nyt vasta " elämä alkaa":)
Varmasti tuossa lauseessa on hitusen perääkin ja ikähän on vaan numero, jota ei kannata ottaa liian vakavasti, joka ikä paras ikä:)  
Sekään ei haittaa, eikä kanssasisaret kannata vaipua epätoivoon, vaikka pikkuisen alkaisi rupsahtelemaan,  silloin kuunnellaan Kari Kuuvan laulu
" Rupsahda rauhassa rakkaani mun" , se jos mikä saa mielen virkeäksi ja hymyn korvasta korvaan:)
Kaiken kaikkiaan loma oli onnistunut yllätyksineen ja siitä sai taasen puhtia arjen aherrukseen:)


                                                Muutama räpsy matkalta.

                                   Naantalin kylpylän ihanaa tunnelmaa....


                                            
 
 
                                                             Auringonlaskua....




                                                       Kaunista maisemaa....




                                                         Alppiruusupuisto....









 
Maastopalon sammutusta....
 
 
 
Lossia odottamassa....
 
 

                                                     Markon herkkulaavu....


Suussa sulavaa  aurajuustosavukalaa....


                                                Sekä täyslihahampurilainen, nam....
 
Kotipihan kukkaloistoa....






                                                    Maitolaituri romantiikkaa....

 
Kaunista iltataivasta....






  Mukavaa kesä jatkoa!

                              Ihanaa, kun kävit kukistamassa tule toistekin!

                                                             T: - Satuli -






















tiistai 12. helmikuuta 2019

"Oppia ikä kaikki"...




                                                   Tervehdys Ystävät!


Meikä mandoliini se täällä jälleen surffailemassa blogiaallolla.
Kylläpäs aika on rientänyt nopeasti, vuosi on hyvässä menossa ja sen mukana tuomat uudet kujeet.
Bloginikin on ollut hiukan hunningolla, kuin eräs vanha nainen laulussa.
Puikkoja olen koittanut heilutella aina kun siihen on ollut tilaisuus ja niiltä on välillä tipahdellutkin jotain pientä, lähinnä varpaiden ja sormien lämmittimiä tutuille, ihanille ystäville sekä kotiväelle, niitä kun on niin kiva  antaa ja kilkutella. 

Talvikin on pikkuhiljaa taittumassa keväisemmäksi, vaikka aurinkoa ei ole paljon näkynyt, silti ilmassa leijuu jo kevään tuulahdus ja mieli alkaa täyttymään kaikista ihanista keväisistä jutuista.
Vaikka meidän leveyspiirillämme on vielä pakkasukko paukutellut kunnolla nurkissa unohtamatta lumikolajumppaa, jota on saanutkin tehdä melkein päivittäin.
Nyt rupeaisi riittämään tuo lumen tulo, sitä on kertynyt jo niin paljon, ettei tiedä mihinkä sitä kolaisi.
Nyt kun on ollut pitkästä aikaa kunnon talvi, pakkasineen sekä lumisateineen, niin saa nähdä onko sillä vaikutusta tulevan kesän säähän?
Tuleeko kesästä lämmin ja vähä sateinen?
Se jää nähtäväksi, nyt vaan odottelemaan lumien sulamista ja tulevaa kesää.

Villasille on vielä kuitenkin ollut tarvetta ja koska taannoin puikoiltani tipahtivat tumput pitkän tauon jälkeen, niin niiden  innoittamana koitin tekaista toisetkin, mutta tällä kertaa erilaisella peukalolla.
Vaikka tumput onnistuivatkin suhteellisen hyvin, jouduin käyttämään niiden tekemiseen  melkoisen paljon " pieniä harmaita aivosolujani", kun ohje ei meinannut millään avautua.

Niinpä uutta ohjeita etsimään ja voi mahdoton sitä ohjeviidakkoa netin ihmemaailmassa, mihinkä törmäsinkään.
Siinä oli vähänaikaa pää pyörällä, mutta yksi ohje tuntui "hauskalta" niin ajattelin sitten koittaa tehdä sen, nimittäin Intialaisen kiilapeukalolapasen.
Minulle ei ainakaan heti tule mieleeni, että Intiassa olisi tarvetta tumpuille, niin siksi se tuntui niin hauskalta.
Ei kun tuumasta toimeen, silmukkaa puikolle ja uhmaamaan sanontaa , ettei "vanha koira opi uusia temppuja",
olin näet ihan varma siitä ettei tämä kiilapeukalo tule onnistumaan mekäläiseltä, mutta ajattelin kuitenkin yrittää.

Alku näytti lupaavalta, tumppua alkoi syntymään ja pian oltiinkin jo siinä vaiheessa että oli ensimmäisen lisäyksen vuoro.
Luin ohjetta ja tuntui, kuin jännitys olisi ollut käsin kosketeltavissa, kuinka voikaan olla näin jännittävää yhden peukalokiilan tekeminen?
Tuumin sitä siinä tehdessäni, että jos kaipaa jännitystä, niin eikun peukalokiilaa tekemän, niin kyllä siinä on jännitystä kerrakseen.

Selvisin  ensimmäisestä lisäyksestä, hetkenpäästä seurasi toinen jne..
Ja ennen kuin huomasinkaan olin saanut tehdyksi Intialaisen kiilapeukalon.
Tässäkö se nyt oli, ihan silmieni edessä valmiina?
En meinannut uskoa, että olin juuri selättänyt tuo  hauskalta kuulostavan sekä maagiselta tuntuvan peukalokiilan ilman sen suurempaa "ponnistelua", mutta uskottava se oli kun itse tein ja omin silmin näin.
Loput tumpuista sitten valmistui nopeasti. 
Pian laittamaan uutta puikolle, kun ohje oli vielä tuoreessa muistissa.
Siinä onnistumisen huumassa, pläjäyttelin  sitten puikot sauhuten toisenkin tumpun valmiiksi.

Vaikka netti on täynnä toinen toistaan hyviä tumppu ohjeita, tykästyin tähän ohjeeseen niin paljon, että jatkossa teen tumput tällä ohjeella.
Ohje oli selkeä ja peukalosta tulee mielestäni kaunis, siihen muodostuu nätti kuvio kiilan edetessä.
Tällä kertaa " vanha koira oppi" uuden tempun ja voi kuinka se lämmittää mieltä, kun on oppinut taasen yhden uuden asian.
Näissä käsitöissä on se hyvä puoli, että virheet pystyy purkamaan, aloittamaan uudestaan tai tekemään vallan uuden työn.

Kolea ja pitkä syksy pisti peikonkin tarttumaan " puikkoihin" ja tekemään lämmintä ylle.
Nämä asusteet ovatkin olleet tarpeen, sillä talvi on ollut kylmä.
Kyllä nämä päällä onkin kelvannut puuhastella kaikenlaista.


                                         Tämmöiset niistä sitten tuli....


                                   

                                   

                                                         Sekä villaset....

                                   

 
 
                                             Peikon asusteet ja puikot....

                                   



 
Talven puuhasteluita....
 
 
Kuusikin peikolla oli....


                                                            sekä lumiukko....

 
Maisemat  sekä taivaanranta ovat olleet tänä talvena upeita
 
 
 
 Vanha riihi pakkasaamun hämärässä....
 


                                               Pakkaspäivän tunnelmia....


Näihin kuviin sekä tunnelmiin kiitän, kun kävit kurkkaamassa ja toivotan kaikille mukavaa alkavaa kevättä!

                                                               -  Satuli -