sunnuntai 19. toukokuuta 2019

Kuu kiurusta kesään, mutta mittumaarista ei päivääkään!


Kevät tervehdys!


" Mä vielä muistan rantakoivun vihreän kaunoisen, siitä kauan on aikaa niin, koivun alla kun istuttiin ja unelmat kauniit muistan armas kahden,
kun haaveiltiin, sinun silmäsi kauniit silloin katsoi taivahan tähtösiin.

Vain sulle uskon rantakoivu suruni, kaipuuni, ethän kertone kellekään,
että jäänyt on ikävään.
Taivahan tähdet mulle loistaa yksin, kun tänne jäin.
Sinun lohtuas kaipaan rantakoivu, ainoa ystäväin.
Taivahan tähdet mulle loistaa yksin, kun tänne jäin.
Sinun lohtuas kaipaan rantakoivu, ainoa ystäväin."

Tämä rantakoivun alla on mielestäni niin kaunis, että väkisinkin vaipuu haaveilemaan tämän kuullessaan, siinä haaveillessa voi syntyä samalla kaikenlaista kaunista:)
Nyt se johdattelee teidät seuravanlaiseen tarinaan.

Ihanaa, kevät on täällä ja kesäkin kolkuttelee jo oven takana:)  
Nyt vaan odotellaan, että  nuo kesän tuojalinnut saapuisivat ilahduttamaan meitä:)
Kevät on edennyt jo pitkälle ja luonto on herännyt ja puhjennut kukkaansa.
Onneksi hallayöt eivät ole tehnyt pahojaan puutarhassa, näyttää siis siltä, että pääsen nauttimaan puutarhan loistosta tässä kesän edetessä.
Koivutkin ovat melkein jo täydessä lehdessä.
Rakastan koivuja, ne ovat niin upeita, kun ovat saaneet  "puetuksi kauniit kesämekkonsa" ylleen.
Niiden tuoksu kesäsateen jälkeen on jotain sanoin kuvailemattoman ihanaa:)
Oman nautintonsa ja tunnelmansa se tuo myös saunaan vihdan muodossa:) 

Koivujen innoittamana ostin muutama vuosi sitten Nallen luontopolku koivu lankaa.
Jotenkin tykästyin tuohon lankaan heti, kun se iski silmääni kaupan poistolaarista.  
Meikä mandoliini ei pystynyt  hillitsemään kiusausta, vaan
" Sulo Vileenit" siinä iski ja pitihän sitä sitten hamstrata monta kerää, kun halvalla sai:)
Ajatus siitä, mitä niistä tekisin, muutakin kuin sukkia, oli selvillä.

Halusin kokeilla minkälainen huivi niistä tulisi? mutta vielä itse huivimalli oli mietintämyssyn alla.
Kunnes rusinani kohtasivat ja siitä se ajatus sitten lähti. 
Mikäs sen ihanampi sekä kesäisempi huivimalli olisikaan kuin Juhannushuivi, jota myös Mittumaariksi  kutsutaan:)
Tuota Mittumaari sanaa ei taideta enää paljon käyttää, mutta lapsuudestani muistan sen  hyvinkin:)
Se on sana, jonka olen kuullut muutamia kertoja väärin ja joka on saanut lievän punan nousemaan poskille, mutta eikös sanonta kuulu, ettei
"nimi miestä pahenna, jollei mies nimeänsä":)
Joka tapauksessa oli  se sitten Juhannus tai Mittumaari on tuo keskikesän juhla vaan niin ihana, vaikkakin aika usein se on kolea sekä sateinen.
 
Olen tehnyt tämän huivin aikaisemmin ja tykästyin malliin heti, kun näin sen.
 Malli tuotti ensin lisää harmaita hiuksia, mutta kun rusinani ajautuivat törmäyskurssille ohjeen kanssa, niin silloin alkoivat puikot heilumaa ja huivia alkoi pikkuhiljaa syntymään:)

Tämä huivini on ollut tehtynä ja kuvatkin siitä otettuina jo jonkin aikaa, mutta en heti päässyt laittaman niitä tänne blogiin, niin se pääsi vallan unohtumaan.
Nyt löysin sen kaapinkätköistä, niin kuin isoisä löysi olkihattunsa:)
Niinpä ajattelin vihdoinkin laittaa sen tänne:)

Aluksi en meinannut löytää ottamiani kuvia.
Etsin niitä "etsiväpartio" kissojen ja koirien kanssa, kaikista madollisista kansioista, tuloksetta.
Jopa kännykän kuvakansiot kävin läpi.
Nykyisin tulee otettua paljon kuvia myös kännykällä, kun se on aina mukana ja niissä on hyvät kamerat.

Olin jo aikeissa luovuttaa ja ottaa uudet kuvat, kun aijemmin ottamiani en löytynyt.
Vaikka kännykkä on jossain tilanteissa kätevämpi kuvaamiseen, ajattelin ottaa  uudet kuvat kameralla.
Koska kamera oli täynnä, aloin siirtämään kuvia koneelle ja kappas sieltä ne kadonneet kuvat vihdoinkin löytyivät.
Hupsista, siitä olikin todella pitkä aika, kun viimeksi olen ottanut kameralla kuvia, ja koska meikäläisellä on sama pää kesät talvet, en muistanut niiden olevan vielä kamerassa ja en myöskään sitä, etten ollutkaan siirtänyt niitä vielä  koneelle:)
No, mitäs tästä taas opittiin? ..
En tiedä opittiinko mitään, mutta ehkä meikäläisen vaan kannattaa ottaa kuivia yhdellä kapistuksella, eikä koittaa sohia monella vehkeellä samaanaikaan:)


Huivista tuli aika iso, mutta se ei haittaa ollenkaan, sillä siihen on mukava käpertyä viileinä kesäiltoina.
Se on myös mukavan kevyt, sopii hyvin myös asusteeksi kesäisten mekkojen yms  kanssa:)
Värimaailmakin on niin hempeän kesäinen:)
Koska huivi on ollut kaapinkätköissä käyttämättömänä, niin aika näyttää kuinka tämä lanka sopii huiviin.
Ohje tähän huiviin löytyy Ullan verkkolehti sivuilta, siellä nimellä Minttumaari-huivi.


                                                         Mittumaari huivini....





                                              Huivissa on ihana kuvio....




                                                          Puutarhan kevät....

                                                       Tulppaanien loistoa....
                         
  

 
 
  

                                                              Sateen jälkeen....


                                                              
                                                               Sireenit nupuilla...  




                                                      Omenapuukin nupuillaan....

                                                          
                                                               Avautumassa....
                                                    
 
Pionit myös heräilemässä....
 


 
 
Vanhaa perennaa....
 

                                       Orvokki ilahduttaa kukinnallaan....
 
                                         Koivuissakin jo melkein täysi lehti....


                                                            Ihanat koivut....





                     Kaikille ihanaa kesää, mukavien hommien parissa!

                                                         -Satuli-













sunnuntai 5. toukokuuta 2019

Puutarhaunelmia!

Satulin kevätkirmaus....

"Satuli nyt ampaisee ylös vuoteestaan, aurinko on korkeella kevät-tuuli lounaassa.
 Niityllä hän tanssii järin yöpaidassaan lauluhunsa yhtyä saa kuka vaan.
 Kuikkaemo uittaa jo untuvaisiaan, peipponenkin helskyttää riemulaulujaan.
 Katso kuinka kukkaa monta on jo kevätnurmella, Orvokki, Lehdokki, Vuokko ja moni muu.

 Palttinainen paita se vaan hulmuaa, Satuli, kun ripeitä kinttujaan viskoopi.
 Satulille auki on taivas ja maa.
 Oravalle kuuseen hän näin huudahtaa:
 Tunnetko sä kurre, kuka tanssija on tää? Hei, kuule käki kukkuu taas lempisävelmää.
 Katso väriloistossaan tervehtii jo kevätnurmelta, Orvokki, Lehdokki, Vuokko ja moni muu.

Kukkasista kietoo nyt hän seppeleen, sen hän panee harmahtavaan pörröiseen päähänsä.
Laulaen hän tanssii taas perähuoneeseen, nuoriso ylös kirmaisten hokee isälleen:
Katso, äiti tanssii hän morsian on kai?
Mistä hän tuon hunnun ja kukkakruunun sai?
Noinko monta kukkaa jo puhjennut on kevätnurmelle?
Orvokki, Lehdokki, Vuokko ja moni muu".....

Kukkuluuruu, täällä ollaan viimeinkin herätty ruususen unesta ja havaittu myös, että kevät on täällä.
Kevään kunniaksi oli pakko laittaa tuollainen hyvänmielen laulu tähän alkuun ja johdatella teidät sitä kautta seuraavanlaiseen tarinaan.
Meikä mandoliinille kävi noin, kun kevät saapui keikkuen ja auringon lämpimät ensisäteet uloittuivat meidän leveyspiirillemme.
Puutarhassa oli remu ylimmillään,  kun juoksin tonttia ristiin rastiin, ihan kuin tuossa Anttilan keväthuumauksessa, hieman sanoja muunneltuina.
Kevätnurmelle oli puhjennut monia ihania kukkasia sekä kukkapenkeissäkin alkoi olemaan elonmerkkejä.
Siitä huumaantuneena,  aloin tuumasta toimeen ja laittamaan penkkejä/pensaita kevät kuntoon.
Voi, kuinka hienolta tuntuikaan pitkän talven jälkeen möyriä puutarhassa.
Siinä heräsi pitkästä talviunesta, lämpö tuntui ihanalta, valoa riitti  ja pian jo leijailinkin unelmien pilvilinnassa kohti tulevaa kesää.
Sain penkit yms laitettua kuntoon ja nyt odottelemaan tulevaa kukkaloistoa.
Niin, silloin se rysähti oikein kunnolla, meinaan takatalvi se tuli ja teki tepposensa, niin kuin " seppo teki kepposensa".....
Nyt sitten jään odottelemaan mitä sieltä maasta ehkä putkahtelee vai putkahteleeko enään mitään, kun taasen saadaan lämmintä.

Vaikka takatalvi tuli ja sai ilman tuntumaan todella kolealta, niin kuitenkin näin keväällä oloni tuntuu siltä kuin olisin" nuortunut", no jos en nyt "monella vuodella, niin ainakin yhdellä" :).
Eikös tämä kevätaika ole sellaista uudestisyntymistä, niin luonnossa kuin muilla elollisillakin?
Meikä mandoliinilla se ainakin on, ihan kirjaimellisesti.
Tunnen kuinka kevät saa ihmeitä meikässä aikaan, eikä se tehnyt poikkeusta tälläkään kertaa.
Ei siis ihme, että puutarhakin alkaa kukoistamaan pienen puunaamisen ja rapsuttelun jälkeen.
Sama tepsii myös meikä mandoliinikin. Eipäs nyt kuitenkaan ajatella kaksimielisesti :)

Pieni puunaaminen tosiaan olisi tarpeen, sillä pelästyin, kun katsoin yhtenä aamuna peilikuvaani. Tukka sojotti sinnetänne, kuin rikkaruohot kukkapenkeissä ja harmaat pistivät silmään kuin kulahtanut ruoho.
Olen jo vuosia taistellut harmaita vastaan väripurkin avulla, (olin alle kolmekymmentä, kun löysin ensimmäiset harmaani ) muutama vuosi sitten annoin "periksi" tälle sukuperinnölle ja aloin kasvattamaan ns. väriä pois hiuksista, kun kyllästyin ainaiseen värjäämiseen, sillä väri ei pysynyt kauan hiuksissa, vaan alkoi pian haalistumaan, jolloin harmaat pilkottivat taasen siellä täällä hiuksissa.
Näin keväisin sitten iskee halu värjätä ne uudestaan, varsinkin, kun malli on päässyt kasvamaan ylipitkäksi, välillä  tuntuu kuin harmaitakin olisi putkahdellut talvenaikana lisää.
Tähän pulmaan ei auta muu sakset.

Yhteistuumin parturin kanssa olemme löytäneet kivan mallin hiuksiini, joka saa harmaani näyttämään siltä, kuin siihen olisi tehty raitoja.
Vaikka tähän harmaaseen väriini on kyllä ollut totuttelemista, kivasta mallista huolimatta.
Lohdutellen asiaa sanonnalla, että " harmaat lisäävät vaan sharmia" :)?...
vai lisäsikö ne miesten shrmia?
No, joka tapauksessa hurraa, hurraa harmaille, sharmilla tai ilman "muotiväri" minulla on ihan itsestään, kun näyttää siltä, että harmaat ovat nyt IN :)


                                                             Puutarhassa kukitaan!

                                                                 Ihanat Sinivuokot  ....

 
                                                   Narsissit ovat aloittaneet kukintaansa....
 
                                                             Nupulla, kohta aukeaa....

 
                                                        Vuorenkilvet ovat heränneet....


                                                                 Nurmikko kukkii....

 
                                                          Myös kukkapenkki kukkii....


                                                     Lumikellot jaksavat vielä kukkia....

 
Koivu hiirenkorvalla ja komeilla urvuilla....
 
 
Koivu ja aurinko ....

 
Kuusen kävynpoikasia....

 
                                 Eihän puutarhahommista tulisi mitään ilman  työnjohtajaa....

 
                                              Toki työnjälki pitää huolellisesti tarkistaa....

 
Aamusella....
 
 
Taivaanranta on ollut jälleen upeassa loistossa....
 
 


                                                           Tämmöistä tällä kertaa!
               Ihanaa kevättä  kaikille takatalvesta huolimatta, kyllä se kesäkin sieltä tulee!

                                                                         - Satuli-