perjantai 25. toukokuuta 2018

Kesää sekä Mörrimöykkyä!


                                          Heippa ihanat blogiystävät....

" Korpi kuusen kannon alla on Mörrimöykyn kolo,
sielä on koti ja siellä on peti ja peikolla pehmoinen olo,
siellä on koti ja siellä on peti ja peikolla pehmoinen olo.
Tiutau, tiutau, tilitali tittan sirkat soittaa salolla,
pikkuiset peikot ne piilossa pysyy, kirkkaalla päivän valolla,
pikkuiset peikot ne piilossa pysyy, kirkkaalla päivän valolla.

Syksyn tullen sieniä kasvaa karhu kankahalla, Mörrimöykky se sateessa istuu kärpäs -sienen alla,
Mörrimöykky se sateessa istuu kärpäs -sienen alla.
Tiutau, tiutau, tilitali tittan sirkat soittaa salolla....

Ottaisin minä Mörrimöykyn jos vain kiinni saisin,
pieneen koriin  sen pistäisin ja kotiin kuljettaisin,
pieneen koriin sen pistäisin ja kotiin kuljettaisin.
Tiutau, tiutau, tilitali tittan sirkat soittaa....

Vaan eipä taida meidän äiti peikkolasta ottaa,
eikä se edes usko, että Mörrimöykky on totta,
eikä se edes usko, että Mörrimöykky on totta.
Tiutau, tiutau, tilitali tittan sirkat soittaa salolla,
pikkuiset peikot ne piilossa pysyy kirkkaalla päivän valolla,
pikkuiset peikot ne piilossa pysyy kirkkalla päivän valolla"...

Niin se kesäkin sitten tuli ja pääsi " yllättämään" vähän niin kuin talvikin.
Todella nopeasti luonto on puhjennut kukkaloistoonsa sekä vihreyteensä, maisemat ovat nyt kauneimmillaan ja aurinko lämmittää ihanasti säteillään, nyt nautitaan tästä harvinaisesta herkusta:)
Käsityöt ovat jääneet nyt hiukan taka-alalle, kun on tullut puuhasteltua ulkona.
Kyllä puikoilla jotain töitä on ja niitä tehdään kun inspiraatio yllättää.
Hienolla ilmalla on mukava tehdä käsitöitä ulkonakin, siinä mieli lepää, kun kuuntelee samalla lintujen laulua kauniissa maisemissa:)

"Tässä eräänä aamuna, pihakierrostani tehdessä kiinnittyi huomioni erääseen puunjuureen, joka näytti jotenkin oudolta.
Hiivin lähemmäksi ja "yllätys oli melkoinen" kun huomasin, että mikä siellä oli.
Siellä oli pesä jota asutti melkoinen veijari. 
Peikko, joka oli asettunut meidän pihapiiriin taloksi.
Veijari livisti pesäänsä piiloon, kun huomasi minut, mutta vilaukselta näin, että samasta peikosta oli kyse, johon olimme  jo tutustuneet  tässä kevään aikana.
Ilmankos se olikin niin "tuttavallinen" sekä utelias meitä kohtaan:)

Peikkoa taisi vielä hiukan ujostuttaa uusi ympäristö, 
kun ei näyttäytynyt, mutta seuraavana päivänä se jo paistatteli päivää puunoksalla, ilman mitään kiirettä 
Ja kun utelias on, niin pikkuhiljaa se alkoikin tutustumaan ympäristöön.
Tämän veijarin puuhasteluja tulemme ehkä näkemään vielä lisää tämän kesän aikana ?!
Meille ei siis muuttanut tonttu eikä keiju ovineen, vaikka hiukan odottelinkin niitä, vaan peikko pesineen:) 
Me saimme "ikioman Mörrimöykyn" itsellemme ja niin kuin tuossa laulussa sanotaan, niin uskottavahan se on, että Mörrimöykky on totta":)



                                                             Peikonpesä....


                               Katso tarkasti, siellä se on ....

 
   Meidän oma Mörrimöykky.... 
 


                                  Päivää paistattamassa....

 
   Kivaa vaan olla, kauniissa kesäsäässä, ilman kiirettä....


                                         Ihana tuoksu....
 


Näin varttuneemmallakin iällä, pitää olla huumoria, hitunen pilkettä silmäkulmassa, nauttia runsain mitoin kaikesta, niin päivät sujuvat mukavammin:) 
  

     Aurinkoista sekä huumorin täyteistä kesää kaikille!

Mukavaa, kun kävit kurkkaamassa ja kommenttinne ilahduttavat aina!                             
                    
                                             - Satuli-












6 kommenttia:

  1. Oi ihanuus millainen mörrimöykky ja sen kolo:)♥ Hauska idea! Minäkin ajattelin rakentaa pihalle peikkolan tänä kesänä kun kerta talvella oli tontulla sisällä:) Olen vahvasti samaa mieltä siitä että huumoria pitää elämässä olla.. Ihanaa aurinkoista viikonloppua♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Päde hauskasta kommentistasi!
      Tätä peikko ideaani olen kypsytellyt jo jonkin aikaa, nyt sitten sain toteutettua sen:)
      Talvella mietin tuota tonttua ja sen ovea, mutta se sitten jäi ja päädyin sitten tuohon peikkoon:)
      Nimeä peikolleni mietin pitkään, mietin myös tuota peikkolaa, mutta päädyin sitten peikko nimeen ja tottakai se piti kirjoittaa "väärin" :)...
      Saas nähdä mitä kaikkea se tämän kesän aikana touhuaakaan?
      Kiva kuulla, että on muitakin "lapsenmielisiä":)
      Mukavaa arjen piristyhän nämä ovat:)
      Nyt jään mielenkiinnolla odottelemaan sinun peikkolaasi:)
      Ihanaa kesää sinulle!

      Poista
  2. Onpa Mörrimöykyllä soma kolo.. joka on myös ihana katseenvangitsija pihallasi♥ Leppoisaa viikonloppua sinulle Satuli♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tuta kivasta kommentistasi!
      Tuota pesäkoloa mietin pitkään minkälaisen siitä tekisin, kun en halunnut siitä liian " hienoa", päädyin tekemään sen sitten puunjuurelle, käyttäen kaikkea mitä luonnosta sekä nurkista löysin:)
      Eihän sitä sitten koskaan tiedä, vaikka peikko innostuisi "rakentamaan" jossain vaiheessa uuden pesäkolon?:)
      Aurinkoista kesää sinulle Tuta!

      Poista
  3. Huikea! Minä olin tässä päivänä eräänä näkevinäni keijun koti kokon puun juurella....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Vintagentti ihanasta kommentistasi, jonka huomasin vasta nyt:)
      Juu, meille muutti kesällä Peikko pesineen ja kaikkea se touhunnut koko pitkän kesän sekä syksyn:)
      Ihania ovat myös nuo keijut:)...

      Poista