Kesää sekä Mörrimöykkyä!

                                          Heippa ihanat blogiystävät....

" Korpi kuusen kannon alla on Mörrimöykyn kolo,
sielä on koti ja siellä on peti ja peikolla pehmoinen olo,
siellä on koti ja siellä on peti ja peikolla pehmoinen olo.
Tiutau, tiutau, tilitali tittan sirkat soittaa salolla,
pikkuiset peikot ne piilossa pysyy, kirkkaalla päivän valolla,
pikkuiset peikot ne piilossa pysyy, kirkkaalla päivän valolla.

Syksyn tullen sieniä kasvaa karhu kankahalla, Mörrimöykky se sateessa istuu kärpäs -sienen alla,
Mörrimöykky se sateessa istuu kärpäs -sienen alla.
Tiutau, tiutau, tilitali tittan sirkat soittaa salolla....

Ottaisin minä Mörrimöykyn jos vain kiinni saisin,
pieneen koriin  sen pistäisin ja kotiin kuljettaisin,
pieneen koriin sen pistäisin ja kotiin kuljettaisin.
Tiutau, tiutau, tilitali tittan sirkat soittaa....

Vaan eipä taida meidän äiti peikkolasta ottaa,
eikä se edes usko, että Mörrimöykky on totta,
eikä se edes usko, että Mörrimöykky on totta.
Tiutau, tiutau, tilitali tittan sirkat soittaa salolla,
pikkuiset peikot ne piilossa pysyy kirkkaalla päivän valolla,
pikkuiset peikot ne piilossa pysyy kirkkalla päivän valolla"...

Niin se kesäkin sitten tuli ja pääsi " yllättämään" vähän niin kuin talvikin.
Todella nopeasti luonto on puhjennut kukkaloistoonsa sekä vihreyteensä, maisemat ovat nyt kauneimmillaan ja aurinko lämmittää ihanasti säteillään, nyt nautitaan tästä harvinaisesta herkusta:)
Käsityöt ovat jääneet nyt hiukan taka-alalle, kun on tullut puuhasteltua ulkona.
Kyllä puikoilla jotain töitä on ja niitä tehdään kun inspiraatio yllättää.
Hienolla ilmalla on mukava tehdä käsitöitä ulkonakin, siinä mieli lepää, kun kuuntelee samalla lintujen laulua kauniissa maisemissa:)

"Tässä eräänä aamuna, pihakierrostani tehdessä kiinnittyi huomioni erääseen puunjuureen, joka näytti jotenkin oudolta.
Hiivin lähemmäksi ja "yllätys oli melkoinen" kun huomasin, että mikä siellä oli.
Siellä oli pesä jota asutti melkoinen veijari. 
Peikko, joka oli asettunut meidän pihapiiriin taloksi.
Veijari livisti pesäänsä piiloon, kun huomasi minut, mutta vilaukselta näin, että samasta peikosta oli kyse, johon olimme  jo tutustuneet  tässä kevään aikana.
Ilmankos se olikin niin "tuttavallinen" sekä utelias meitä kohtaan:)

Peikkoa taisi vielä hiukan ujostuttaa uusi ympäristö, 
kun ei näyttäytynyt, mutta seuraavana päivänä se jo paistatteli päivää puunoksalla, ilman mitään kiirettä.  
Ja kun utelias on, niin pikkuhiljaa se alkoikin tutustumaan ympäristöön.
Tämän veijarin puuhasteluja tulemme ehkä näkemään vielä lisää tämän kesän aikana ?!
Meille ei siis muuttanut tonttu eikä keiju ovineen, vaikka hiukan odottelinkin niitä, vaan peikko pesineen:) 
Me saimme "ikioman Mörrimöykyn" itsellemme ja niin kuin tuossa laulussa sanotaan, niin uskottavahan se on, että Mörrimöykky on totta":)



                                                             Peikonpesä....

                               Katso tarkasti, siellä se on ....

 

   Meidän oma Mörrimöykky.... 

 

                                  Päivää paistattamassa....

 

   Kivaa vaan olla, kauniissa kesäsäässä, ilman kiirettä....

                                         Ihana tuoksu....

 

Näin varttuneemmallakin iällä, pitää olla huumoria, hitunen pilkettä silmäkulmassa, nauttia runsain mitoin kaikesta, niin päivät sujuvat mukavammin:)   

     Aurinkoista sekä huumorin täyteistä kesää kaikille!

Mukavaa, kun kävit kurkkaamassa ja kommenttinne ilahduttavat aina!                             
                    
                                             - Satuli-

Ihanat sukat sekä Äitienpävää!

                                         Muistoja....

" Lapsuus se on korvaamaton, paljon mä sain,
 siks kiitän nyt vain.
Äidillein vaan laulaa nyt saan, Äideistä parhaimman sain.
Lohdun hän loi, suojan hän soi, hellyyttä koin,
nyt kiittää suo voin.
Rakkaudestaan voimaa mä saan,
Äideistä parhaimman sain.

Hän ymmärtää ja lohduttaa, laulun tään hän nyt saa.
Kallein hän on, niin korvaamaton, parhain hän on äiti mun.

Luotas jos tie kerran mun vie,
 suureks kun vartun unhoon jää et.
Muistot nää mieleen jää, rakkautes tää,
Äideistä parhain sä oot.

Hän ymmärtää ja lohduttaa, laulun tään hän nyt saa.
Kallein hän on, niin korvaamaton, parhain hän on äiti mun.

Luotas jos tie kerran mun vie,
suureks kun vartun unhoon jää et.
Muistot nää mieleen jää, rakkautes tää, 
Äideistä parhain sä oot, Äideistä parhain sä oot"....

Näin kauniisti laulaa äidistä Jari Huhtasalo!

Tämä laulu on mielestäni yksi kauniimmista Äideille tehdyistä lauluista.
Tällä laululla on minulle erittäin suuri merkitys ja se saa minut herkistymään, joka kerta kun kuulen sen.
Nyt kun äiti on poistunut keskuudestamme, saa tämä laulu silmät kostumaan ja tunteet pintaan, onneksi on muistot, joita voi aina muistella.
Minä kunnioitan äidin muistoa viemällä Äitienpäivä ruusun haudalle ja illalla sytyttämällä muistokynttilän.
Käymme tervehtimässä miehen äitiä ja illalla näemme nuorisoa:)
Kaikki muistot ja rakkaat koolla:)
Päivän päätteeksi vielä rentouttava sauna, niin mikäs sen mukavampaa:)
Siitä on sitten mukava jatkaa taas kohti uutta päivää.

Olen minä puikkojakin heilutellut tasaiseen tahtiin.
Niiltä tipahti jälleen sukat, villasukkien vuosi kirjasta malli Ihanat.
Tämä malli on nimensä veroisesti ihana, niin tehdä kuin katsellakin.
Sukassa on kaunis malli  ja eritoten takana kulkeva sydänkuvio tekee siitä vieläkin kauniimman.
Se oli nopea kilkuteltava, ohje oli selkeä ja se meni kerrasta myös minun pikkuruiseen rusinaani.
En siis kertaakaan joutunut purkamaan sitä.

Olen aina aristellut tehdä sukkia valkoisina, mutta nyt täytyy todeta, että tämä malli on todella kaunis valkoisena, siinä kuviot tulevat hyvin esille.
Nämä sukat sopivat lahjaksi niin Ystävänpäivänä , Syntymäpäivänä kuin näin Äitienpäivänäkin,  juuri tuon  kauniin sydänkuvionsa ansiosta.
Sukkien saaja ilahtuu varmasti ne saadessaan.
Nämä sukat ovat äitini muistolle, ne lämmittävät jalkojani ja tuovat mieleeni muistoja Äidistä!
 
                                       
                                             Ihanat....

 

Malli on kuin kaunis koru....

                                             Takana ihana sydänkuvio....

                             Kahvipöydän viileä herkku....

                                          Niin hyvää....

Meidän kahvipöydässä on erilainen "kakku".
Tehtiin tämmöinen suklainen rommirusina jäätelö,
viileä herkku joka sopii, niin juhlaan kuin arkeenkin.
Mukavaa vaihtelua perinteisen täytekakun rinnalla.
Se on nopea valmistaa ja sen voi tehdä ihan omien maku tottumuksen mukaisesti.
Ja on niin hyvää, että vie kielen mennessään:)

                       Näihin kuviin sekä tunnelmiin....

Toivotan ihan kaikille Äideille oikein ihanaa Äitienpäivää!

                       
                                            - Satuli-

Toukokuuta ja piirakkaa sukissa!

                                   Tervehdys!

" Oi saavu, toukokuumme ja lämmin tuuli tuo, tee lehteviksi puumme ja kukkain nousta suo.
Saan kohta nähdä haassa taas lehto-orvokin ja äidin kukkamaassa on paljon muitakin.

Myös talvi riemut antoi, kun nietokset se loi.
Jää liukas meitä kantoi ja järven selkä soi.
Ja takka iltasella kun hiipui hiljalleen, sai lapset uinahdella taas sänkyyn lämpöiseen.

Vaan sentään toukokuumme on aika riemujen, se meidän lauleluumme tuo uuden sävelen.
Näin pienen peipon lailla taas kaikki laulaa saa ja kukkivilla mailla on hauska vaeltaa.

Oi miksei toukokuuta voi olla kymmenen.
En kaipaiskaan mä muuta,  kuin päivän keväisen.
Jo saavu, kevät, tuoden taas laulut lintujen, on kaunein aika vuoden, kun laulaa peipponen"....
Näin lauletaan toukokuusta!

Tämä on mielestäni yksi hienommista lauluista, mitä on tehty vuodenajalle.
Yhdyn tuon laulun sanoihin, oi saavu toukokuumme...
ja saapuihan se viimeinkin, olenkin odottanut sitä, kuin kuuta nousevaa.
Rakastan kevättä ja kesää, niissä on oma viehätyksensä.
On niin ihanaa seurata keväällä luonnon heräämistä,
se kun on joka päivä erilainen.
Tämä valon määrä, lintujen laulu, vehreys, lämpö sekä ne lukuisat sadepäivätkin, joita kesällä on, 
sateen jälkeisestä tuoksusta puhumattakaan, sekä  kesän mittaan kypsyvät lukuisat marjat, joista saa toinen toistaan herkullisempia leivonnaisia, ovat ihan parasta mitä tiedän.

Näin kevään innoittamana puikoiltani tipahtivat, yllätys, yllätys yhdet villaset lisää.
Ihka ensimmäiset piirakkasukkani.
Tällä sukkamallilla on hauska nimi, jota luin parikin kertaa, miettien että iskikö näin paha lukihärö, ei iskenyt, vaan luin aivan oikein.  
Tiedä sitten mitä piirakkaa malli edustaakaan, minulle siitä sen
" rypytyksestä" tulee mieleen karjalanpiirakka.
Malli on kaunis sekä näyttävä.
Olen jo pidemmän aikaa suunnitellut sen tekemistä ja nyt aloin tuumasta toimeen.

Löysin ohjeen näihin sukkiin Novitan sukkalehdestä, jossa on paljon kauniita ohjeita.
Luin ohjeen läpi, se tuntui hieman haastavalta, mutta päätin yrittää.
Minulla, kun on viimeaikoina ollut jos jonkinlaista sählinkiä näiden pitsikuvioiden kanssa, niin jännitys oli käsin kosketeltavissa, kun aloin laittamaan silmukkaa puikoille.

Kädet hiestä märkinä aloin kilkuttelemaan.
Pääsin aloittamaan pitsikuviota ja voi sitä onnistumisen riemua, kun sain ensimmäiset pitsikuvio kierrokset valmiiksi, ilman mitään sähläämistä.
Sukat olivat nopeat tehdä ja pian puikoiltani pomsahtikin viimeistelyä vaille valmiit piirakkasukat.

Vaikka villaset ovat kauniit näinkin, mielestäni ne kaipasivat  vielä jotain?
Ehkä siitä syystä, kun kilkuttelin ne harmaasta langasta, joka ei ole sukissa huono väri, mutta tämä malli tulisi paremmin edukseen, muun värisenä. 
Mietin helmiä, niitä ei ollut riittävää määrää varastossani, niinpä päädyin " satiini"nauhaan.
Pitkän aikaa sovittelin erivärisiä nauhoja ja lopuksi päädyin vaalean siniseen, joka antoikin villasille mukavan piristyksen, muttei kuitenkaan vieden huomiota sukkien kauniista mallista.
Niistä tulikin nyt " sunnuntain hienostelusukat", kyllä nämä jalassa kelpaa kauniina ja vaikka sateisenakin sunnuntai päivänä kahvitella.
 
Ja kyllähän näin piirakkaiset sukat tarvitsevat makean päätöksen. 
Tytär tekikin jo tunnelmaan pääsemiseksi mokkapaloja hieman eritavalla.
Halusimme kokeilla jotain muuta, vaihtelun vuoksi. Teimme perinteisistä mokkapaloista vaaleita versioita, muuttaen samalla myös niiden ulkomuotoa, nämä voisi nimetä vaikka mokkatähdiksi.
Näihin käytimme appelsiini sekä sitruunamehua.
Niistä tulkin kivan raikkaita, makeita ja hauskan näköisiäkin.


                                       Piirakkasukkani....

             Kevään lumikellot, kuinka ihania ne ovatkaan 
                                       sukkieni vierellä....

                                                  "Hienostelu sukkani"....

 

                   Näillä mokkatähdillä saa suut makiaksi....

                      Kesän raikas kahvipöydän herkku.... 

 

 

                              Ihanaa toukokuuta kaikille! 
                      Mukavaa, kun kävit kurkistamassa!

                                            - Satuli-