"Olen avaruuksien kissa, olen kissa ihmeellinen.
Olen unien, tähtien kissa, tulin takaa pilvien.
Minä rakensin teille talon, jossa paljon rakastetaan.
Nyt takaisin lähden, mutta palaan uniinne toisinaan".
Runon löysin netistä!
Tämä postaus on nyt surullinen sekä raskas.
18.6 jouduimme yllättäen hyvästelemään ja hautaamaan rakkaan lemmikki kissamme Miun, joka kuoli tapaturmaisesti.😭🐈
Ikävä on kova.😭
Tästä johtuen ei oikein ollut syntymäpäivä eikä Juhannusfiilistä.
En olisi uskonut, että luopuminen on jo näin pian ja vielä näin ikävällä tavalla.
Jotenkin sitä ajatteli, että Miu saa elää vanhaksi.
Varsinkin, kun osasi varoa autoja yms ja vieraita ihmisiä.
Asumme maalla jossa se sai kulkea vapaana, viihtyi kyllä paljon sisällä,
mutta näin kesällä ulkoilma veti puoleensa.
Runo kuvastaa kaikinpuolin Miuta, se valitsi meidät ja jäi meille, kun aikanaan meille jostain ilmestyi hyvin huonokuntoisena.
Annoimme sille ruokaa, hoidin sen haavat ja laitoin pedin terassin suojaan turvalliseen paikkaan.
Olimme varoja, että se lähteen jatkamaan matkaansa, kun on ensin levännyt ja kerännyt voimia, mutta toisin kävi, se tuli ja jäi meille.
Monista etsinnöistä huolimatta, kukaan ei kaivannut sitä, joka oli mielestämme ihmeellistä, selvästi se oli ollut jonkun lemmikkinä.
Miksi Miu päätyi meille, sitä emme tiedä, mutta jokin syy ja johdatus siihen oli.
Emme myöskään tiedä sen aikaisemmista kotioloista yms.
Emme täten tienneet sen ikää, mutta eläinlääkäri arveli muutaman vuoden ikäiseksi.
Koska emme tienneet sen syntymäpäivää, vietimme sitä sinä päivänä, kun Miu meille tuli.
Opetin sen uudestaan leikkimään, jonka se oli tyystin unohtanut.
Outoa sinänsä, kun kissa on aina leikkimielinen.
Opetin sen myös käymään hiekkalaatikolla, vaikka Miu oli sisäsiisti oli sekin asia hieman päässyt unohtumaan.
Kun etsinnät Miun omistajista eivät loppuviimeinkään tuottaneet tulosta,
päätimme pitää sen.
Käytimme sen eläinlääkärillä, joka antoi tarvittavat rokotteet, loishäädöt ja samalla sitten leikkautimme sen.
Annoin sille nimeksi Miu, niin sydäntä särkevästi se Miukui, kun pyytäen apua viimeisillä voimillaan kohdatassamme.❤
Seitsemän ihanaa vuotta se meitä ilahdutti .
Nämä seitsemän ihanaa vuotta, jotka Miu oli meillä, olivat sen elämässä parasta aikaa, se sai paljon rakkautta, turvaa ja hoivaa sekä se antoi meille myös paljon iloa.
Sen kehräys oli voimakasta ja erittäin rentouttavaa ja vaikka Miu ei ollut sylikissa piti se rapsutuksista sekä läheisyydestä❤
Sille oli kiva jutella iloista ja suruista, aina sai vastakaikua.
Miu oli kova puskemaan ja " puhumaan".
Miu oli mitä ihanin ja kiltein kissa, ei koskaan tehnyt pahoja.
Hyväksyi omakseen jopa kissakolmikon, joka meille tuli kaksi vuotta sitten.
🐈🐈🐈❤
Kissakolmokko on ollut ihmeissään, missä ystävä on ja etsinyt sitä.
Ne ovat myös aistineet meidän surun ja siten lohduttaneet meitä, antaen eritystä huomiotaan meille.
Miu seurasi joka paikkaan perässä, minne menin.
Se oli monessa puuhassa mukana, kaveri jonka kanssa aika kului rattoisasti.❤
Nyt ei enään ole pannuhuone, sauna eikä puutarhakaveria. 😭🐈
Ei hyppää Miu enään ikkunalaudalle, odottaen että päästetään sisälle.
Sanat eivät riitä kertomaan sitä surua mikä meillä on, niin suuri kaipuu sen poismenosta jäi. 😭
Onneksi on muistot ja kuvat ❤
Hyvää matkaa Miu kissojen taivaaseen! ❤
Muutama kuva Miusta....
Miu tykkäsi kikkailla ....
Miu ja Domina....
Tässä on hyvä olla....
Peikko kävi hyvästelemässä ystävän....
Viimeiset kuvat Miusta....
Lepää rauhassa Miu!
25.8. 2013 - 18.6. 2020
- Satuli-
