Näytetään tekstit, joissa on tunniste Villasukkien vuosi kirja. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Villasukkien vuosi kirja. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 13. toukokuuta 2018

Ihanat sukat sekä Äitienpävää!



                                         Muistoja....

" Lapsuus se on korvaamaton, paljon mä sain,
 siks kiitän nyt vain.
Äidillein vaan laulaa nyt saan, Äideistä parhaimman sain.
Lohdun hän loi, suojan hän soi, hellyyttä koin,
nyt kiittää suo voin.
Rakkaudestaan voimaa mä saan,
Äideistä parhaimman sain.

Hän ymmärtää ja lohduttaa, laulun tään hän nyt saa.
Kallein hän on, niin korvaamaton, parhain hän on äiti mun.

Luotas jos tie kerran mun vie,
 suureks kun vartun unhoon jää et.
Muistot nää mieleen jää, rakkautes tää,
Äideistä parhain sä oot.

Hän ymmärtää ja lohduttaa, laulun tään hän nyt saa.
Kallein hän on, niin korvaamaton, parhain hän on äiti mun.

Luotas jos tie kerran mun vie,
suureks kun vartun unhoon jää et.
Muistot nää mieleen jää, rakkautes tää, 
Äideistä parhain sä oot, Äideistä parhain sä oot"....

Näin kauniisti laulaa äidistä Jari Huhtasalo!

Tämä laulu on mielestäni yksi kauniimmista Äideille tehdyistä lauluista.
Tällä laululla on minulle erittäin suuri merkitys ja se saa minut herkistymään, joka kerta kun kuulen sen.
Nyt kun äiti on poistunut keskuudestamme, saa tämä laulu silmät kostumaan ja tunteet pintaan, onneksi on muistot, joita voi aina muistella.
Minä kunnioitan äidin muistoa viemällä Äitienpäivä ruusun haudalle ja illalla sytyttämällä muistokynttilän.
Käymme tervehtimässä miehen äitiä ja illalla näemme nuorisoa:)
Kaikki muistot ja rakkaat koolla:)
Päivän päätteeksi vielä rentouttava sauna, niin mikäs sen mukavampaa:)
Siitä on sitten mukava jatkaa taas kohti uutta päivää.

Olen minä puikkojakin heilutellut tasaiseen tahtiin.
Niiltä tipahti jälleen sukat, villasukkien vuosi kirjasta malli Ihanat.
Tämä malli on nimensä veroisesti ihana, niin tehdä kuin katsellakin.
Sukassa on kaunis malli  ja eritoten takana kulkeva sydänkuvio tekee siitä vieläkin kauniimman.
Se oli nopea kilkuteltava, ohje oli selkeä ja se meni kerrasta myös minun pikkuruiseen rusinaani.
En siis kertaakaan joutunut purkamaan sitä.

Olen aina aristellut tehdä sukkia valkoisina, mutta nyt täytyy todeta, että tämä malli on todella kaunis valkoisena, siinä kuviot tulevat hyvin esille.
Nämä sukat sopivat lahjaksi niin Ystävänpäivänä , Syntymäpäivänä kuin näin Äitienpäivänäkin,  juuri tuon  kauniin sydänkuvionsa ansiosta.
Sukkien saaja ilahtuu varmasti ne saadessaan.
Nämä sukat ovat äitini muistolle, ne lämmittävät jalkojani ja tuovat mieleeni muistoja Äidistä!
 
                                       
                                             Ihanat....




 
Malli on kuin kaunis koru....


                                             Takana ihana sydänkuvio....



                             Kahvipöydän viileä herkku....


                                          Niin hyvää....


Meidän kahvipöydässä on erilainen "kakku".
Tehtiin tämmöinen suklainen rommirusina jäätelö,
viileä herkku joka sopii, niin juhlaan kuin arkeenkin.
Mukavaa vaihtelua perinteisen täytekakun rinnalla.
Se on nopea valmistaa ja sen voi tehdä ihan omien maku tottumuksen mukaisesti.
Ja on niin hyvää, että vie kielen mennessään:)

                       Näihin kuviin sekä tunnelmiin....

Toivotan ihan kaikille Äideille oikein ihanaa Äitienpäivää!

                       
                                            - Satuli-










perjantai 27. huhtikuuta 2018

Aina ei suju niinkuin Strömsössä!


                                                 Vinksin ja vonksin...     

Kaikki on vinksin vonksin tai ainakin heikun keikun, arvaas oikun eikun, kuka oon joko arvaat sen?
Ullan nimi on Ulla nimi toinen vain on mulla, jos et millään arvaa sanon suoraan sulle sen...
 Tässä on Peppi Pitkätossula hopsula heisula hopsansaa.
Tässä on Peppi Pitkätossu nauraa ha-ha-haa.

Ootkos nähnyt tään apinani hienon ja lystikkään? -joo, Herra Tossavaisen sehän juuri on nimeltään.
Ootkos nähnyt tään hevoseni valkean täplikkään? -joo,
Entäs Huvikummun? talo jossa me leikitään...
Siellä on Peppi Pitkätossula hopsula heisula hopsansaa. Sielläpä Peppi Pitkätossu laulaa la-la-laa.

Voimia mulla näissä on paljon sormenpäissä, nostaa voin kirahvin, minä kaikkein vahvin oon.
Tartu torveen, rumpuun, tule luokseni Huvikumpuun, pannaan hyrskyn myrskyn, sula heijaa hopsaa saa...
Tässä on Peppi Pitkätossula hopsula heisula hopsansaa. Tässäpä Peppi Pitkätossu nauraa ha-ha-haa"....
Näin kivasti lauletaan Peppi Pitkätossusta!

En keksinyt nyt mitään muuta laulua tähän alkuun, joka voisi johdatella teidät paremmin seuraavaan tarinaan.

Oloni on ollut viime päivät vähän kuin laulun Pepillä.
Voimia löytyy sormenpäistä.
Ei niillä nyt ihan kirahvia nostella,
lankakeriä kylläkin ja puikkojenkin vääntyilyjä silloin tällöin.
Sukatkin ovat  välillä vinkisin ja vonksin, eivät kuitenkaan eriparia, mutta omansalaiset.
Lemmikkinä on kissa ja talo on melkein kuin "Huvikumpu", jossa eletään " tavallaan ja jonne vieraat tulevat ajallaan", siellä nauttien elämän pienistä iloista.

Tiedättekö, se tunne, kun aina ei hommat suju niinkuin pitäisi ja voisit esittää itsellesi kysymyksen:
" kuinka niinkuin omasta mielestäsi meni "?
Tuntuu kuin puikot olisivat liittoutuneet sinua vastaan ja teet asiat "omasta päästäsi" vähän kuin Peppi,
hopsula heisula hopsansaa, tai siltä se  nyt ainakin minusta tuntui.

Villasukkien vuosi kirjan innoittamana aloitin tässä taannoin uuden sukkamallin.
Kirja on täynnä ihania malleja, joista on niin vaikea päättää minkä niistä seuraavaksi tekisi.
Puikoilleni pääsi nyt Anemone sukat.

Aloin kilkuttelemaan ja sukkaa alkoikin syntymään tasaiseen tahtiin.
Olin päästellyt menemään jo melkoisen pitkälle, kun huomasin, että nyt ei mene niin kuin Strömsössä.
Kuvio ei ihan täsmännyt ohjeen sekä kirjan kuvien mukaisesti.
Jokin siis mätti, mutta mikä?
Mielestäni olin tehnyt kaavion ohjeen mukaisesti.
Siinä sitten aikani sukkaa pyöritellen ja miettien olinko nyt ymmärtänyt ohjeesta jotain väärin?
Koska en ollut asiasta ihan varma,
päätin sitten rohkaista mieleni ja kysyä neuvoa ihan sukkamestarilta itseltään.

Kun selvisi, että meikä mandoliini oli tehnyt vanhanaikaset,
elikkäs, olin alkanut tekemään yksinkertaisesta asiasta "rakettitiedettä" ja sävellellyt omiani,
niin voin kertoa, että silloin oli "hävetys maksimus" korkealla.
No, meikälle toki voi käydä juuri näin, olen sellainen naispuolinen "Mr. Bean", jollekka sattuu ja tapahtuu.

Hyvähän se toki on, että lukee ohjeita huolellisesti, mutta ei nyt ihan niin, että tekee lisää ylimääräisiä koukeroita.
Hetken mietin, iskeekö purkoosi vai ei?
Päädyin kuitenkin lopulta siihen, että jatkan sukan samanlailla loppuun saakka ja teen sille sitten parin, koska sukat jäivät itselleni.

Viluiset jalkani eivät tiedosta onko villasissa virhe, vaan ne lämmittävät siitä huolimatta ja sopivat välinsä varpaiden kanssa:)
Hiukan jännitystä lisäsi toisen sukan tekeminen, että  muistaisin tehdä siitä sitten samanlaisen:)

Sainkuin saikin sukat kilkuteltua ja nyt kun niitä katsoo valmiina, eivät ne olekaan hassummat.
Mokani kääntyikin tälläkertaa voitoksi ja nyt voin jo nauraa asialle.
Tämä malli oli nopea ja kiva kudottava
( mokailusta huolimatta).
 Siihen muodostuen erittäin kaunis kukkakuvio.

                                           Anemonet....

                       


 Kukkanen erilainen kun ohjeessa,
mutta haittaaks se?....







    Pidetään puikot liikkeellä ja aurinkoinen mieli mukana,     
                                    niin valmista tulee!

                        Mukavaa, kun kävit kurkistamassa!

                                             - Satuli-