Uunituoretta!

                                Pataleipää....

"Minä olen Paakari pitkonvääntäjä, pitkonvääntäjä, pitkonvääntäjä.
  Minä olen Paakari pitkonvääntäjä, korvapuusti hommat me hoidellaan.
  Lempityö on se kun minä leivonnaisia, leivonnaisia paistaa saan.
 Ja minä korvapuustin uhallakin leivonnaisia, leivonnaisia aina vaan.

 Paakarit on kovia poikia. Ne alustaa asiat huolellisesti.
 Paakarit on myös sopuisaa sakkia. Niillä ei ole muuta kinaa, kuin taikina.
 Ja päämäärä niiden elämässä on suuri, se on setsuuri.

 Minä olen laulaja , laulunlaatija, laulunlaatija, laulunlaatija.
 Minä olen laulaja, laulunlaatija, toisetkin totuttelen sävelmiin.
 Leipätyöni lomassa mä leivonlauluja, leivonlauluja, murheisiin.
 Ja ihan aina ne ei muistuta leivonlauluja, leivonlauluja, eihän niin.

Paakarit ei koskaan vaivaa muita ihmisiä, ne vaivaa taikinaa. 
 Ja toisten suut ne saa vehnäselle.
Paakari hommissa on erikoisesti varottava ettei mene jauhot suuhun
 ja ettei  hiiva nouse päähän.

Minä olen Paakari pitkonvääntäjä, pitkonvääntäjä, pitkonvääntäjä.
Minä olen Paakari pitkonvääntäjä, korvapuustihommat me hoidellaan, korvapuustihommat me hoidellaan."
 
              Näin lauleskelee Simo Salminen Paakari laulussaan.

Nyt te ihmettelette, että mitä meikäläinen on täällä oikein puuhastellut?
Onko käsityöt heitetty nurkkaan ja olenko ruvennut paakariksi, kun tuollaista laulua pukkaa alkuun?
No, en sentäs, mutta eräänlaisia käsitöitä nämäkin kyllä ovat.
Pidemmän aikaa olen katsellut netin ihmeellisestä maailmasta leipomus- sivustoja ja sieltä silmiini on tullut  erilaisia pataleivän ohjeita.

Tämmöisen koti Justiinan  uteliaisuus heräsi tuota pataleipää kohtaan ja kun löysin simppelin ohjeen, niin kaivoin oman valurauta patani kaapinkätköistä, tuumaillen että nyt pistetään pata töihin.
Niinpä taikinaa vääntämään. 
Siinä intoa puhkuen, vesi kielellä , niin kuin lapsi karkkikarkkikaupassa, mietin, että kohta saadaan uunituoretta pataleipää... Juu kyllä saatiin, mutta vasta seuraavana päivänä.
Olin siinä huumassani unohtanut yhden tärkeän seikan, ohjeen lukemisen loppuun saakka.
Tämän leivän kanssa ei saa hoppuilla.
 Taikinan suositellaan kohoavan 12-24 tuntia.
Mitä pidempi kohoamisaika on, sitä enemmän siihen muodostuu makua.
Ei siinä sitten auttanut, muu kuin odotella seuraavaan päivään, että sain tehtyä leivän paistovalmiiksi.

Vihdoinkin, kun sain leivän uunista ulos ja pääsimme maistamaan sitä, niin tuoksu oli jo mitä ihanin, mausta puhumattakaan, se miltein suli suussa, niin maukasta se oli.
Kannatti odottaa ja antaa sen kohota rauhassa, vaikka mieli olisi tehnyt aloittaa tekemään sitä jo aikaisemmin.
Annoin pataleipäni kohota tuon 12 h.
Se olikin meidän makunystyröillemme ihan riittävä aika.
Tämän leivän työläin osuus on tuon taikinan kohottaminen, muu tulee nopeasti.
Tätä tulee tehtyä jatkossakin.
Ohjetta muuttamalla mieleisekseen, lisäämällä vaikka yrttejä siitä saa taasen erimakuisen.
Ja, kun uuni oli lämmin pataleivän jäljiltä, tein vielä kääretorttupohjan, joka sai täytteeksi puolukkarahkan sekä tähtitorttusia, omena-kaneli marmeladi täytteellä.


                                          Tämmöinen pataleipä siitä sitten tuli....


                                 

 

 

 

  
                                  
 
                                             
  Tässä vielä ohje : Rouheinen pataleipä
                                
                                   4  dl     vehnäjauhoja
                                   3  dl     sämpyläjauhoja ( itse käytin sämpyläjauho seosta)
                            1,5-2   tl     suolaa
                                 0,5 tl     kuivahiivaa
                                3,5 dl      vettä

                            Valmistusohje:

  1.Yhdistä kulhossa kuivat aineet.
     Lisää lämpöinen (+42 astetta) vesi ja sekoita nopeasti.                             
     Älä vaivaa taikinaa!
     Peitä kulho kelmulla, jätä taikina huoneenlämpöön kohoamaan 12-24 h.
     Mitä pidempi kohoamisaika on, sitä  enemmän leipään syntyy makua.

 2. Kumoa taikina reilusti jauhotetulle pöydälle.
     Muotoile taikinasta pyöreä leipä, mutta älä vaivaa taikinaa.
     Peitä leivinliinalla ja anna kohota vielä puoli tuntia.
              
 3. Pane kannellinen, 2-3 litran uunipata kylmään uuniin ja käännä termostaatti
     225 asteeseen.
     Kun taikina on kohonnut pöydällä puolisen tuntia, ota kuuma pata uunista ja  
     nosta taikina tulikuumaan pataan.
    Tee pinnalle vielä muutama koristeviilto ja ripauta päälle vielä hivenen
     jauhoja, niin saat kauniin leivän.
    Pane kansi päälle ja nosta pata uuniin puoleksi tunniksi.
    Ota tämän jälkeen kansi pois jatka paistamista vielä vartin verran.
             
 4.Ota pata uunista ja kumoa leipä. Se irtoaa padasta helposta.
     Älä peitä leipää leivinliinalla, jotta se säilyttää rapean kuorensa.

Vinkki: Pataleipä onnistuu niin valurauta-,lasi-kuin keraamisessakin padassa.
              Tärkeintä on, että pata johtaa hyvin lämpöä ja kuumenee tulikuumaksi.
              Jos et omista kannellista pataa, voit tehdä leivän myös uuninkestävässä,
              kannellisessa teräskattilassa.
             Halutessasi voit voidella padan kevyesti öljyllä, jos epäilet
             leivän irtoamista.
         
                        Tämmöisiä tällä kertaa Puuhastellessa pajassa on syntynyt!

                                               Makoisaa kevään alkua kaikille!

                                                                 T: Satuli