Känkkäränkästä pääsiäsinoitaan!

                                     
 

                                   Hyvää Pääsiäistä!....

"
 Olipa kerran pieni paha noita Känkkäränkkä nimeltään.
 Se huvittelee syömällä rusinoita ja iskemällä kepillään.
 Se on niin pieni, ettei aikuiset pysty sitä näkemään, mutta    lasten luokse se mielellään tulee kyläilemään.
Jos Känkkäränkkä tulee iltaisin ei lapset pysty nukkumaan, koska Nukkumatti pelkkää Känkkäränkää ihan tosissaan.
Kun Känkkäränkkä tulee ruokapöytään se mussuttaa rusinoitaan ja ruuan se saa lasten suussa pahalta maistumaan.

Kyllä kylässä voi käydä Känkkäränkkä, kun Känkkäränkkä päivä, onhan se kiva, että lapsilla on oma vänkkäräsäärinen noita, mutta älä tule liian usein Känkkäränkkä, tule vain kerran viikossa, kun sä pistät kaiken ihan länkkä lönkkä, niin äiti syyttää ipanoita.

Kun aamulla täytyis tarhaan lähteä, niin lapsia kiukuttaa, koska Känkkäränkkä  neuvoo vääriin jalkoihin kenkiä laittamaan.
Känkkärnkkä yllyttää lapset toisten leluja rikkomaan ja iloisesti naputtelee kepillään, kun saa lapset tappelemaan.

Kyllä kylässä voi käydä Känkkäränkkä, kun on Känkkäränkkä päivä, onhan se kiva että lapsilla on oma vänkkäräsäärinen noita, mutta älä tule liian usein Känkkäränkkä, tule vain kerran viikossa, kun sä pistät kaiken ihan länkkä lönkkä, niin äiti syyttää ipanoita ja kaiken takana onkin vain pieni paha noita"...
Näin laulaa Mikko Alatalo Känkkäränkästä!

Joko arvaatte mitä meikä mandoliini on täällä viimepäivät puuhastellut?
Sain viikolla huikean idiksen, jos sitä ilahduttaisi tänä Pääsiäisenä naapureita sekä ohikulkijoita ja niinpä sitten ajattelin tehdä Pääsiäisakan.
Siinä ei sitten parantunut enempää ajatella, vaan ryhtyä itse tekoihin.

Niinpä penkomaan kaappeja, jos sieltä löytyisi jotain akalleni sopivaa vaatetusta, koska en halunnut sitä  "perinteistä mustaa kaapuasua".
"Ajat muuttuu ja niin myös noita-akat, niinpä tämäkin akka tuli tälle vuosituhannelle ja laittoi päällensä hiukan nykyaikaisemman asun".

Koska akalleni ei ollut ns.mitään teko-ohjeita, vaan meikä mandoliini teki sen oman päänsä mukaisesti, 
vaatteiden pukeminen, pään tekeminen, kiinnittämien sekä täytteiden laittamien akalle tiettyihin kohtiin, että se näyttäisi hiukan aidommalle oli sekin oma operaationsa. 
Siinä oli välillä solmussa niin akka kuin tekijäkin sitä täytellessä. 
Se meni melkein painimatsiksi, mutta sain sen kuitenkin loppusilausta vaille valmiiksi.

Jätin akkani odottamaan vähäksi aikaa nojatuoliin.
Hetkeä myöhemmin tytär tuli kotiin ja tervehti akkaani, samassa huomaten ettei se olekaan ihminen.
Siinä naurunrevakan seasta hän sitten kysyi, että mitä ihmettä olen täällä puuhastellut?
Mitäs minä, tein tuollaisen Pääsiäisakan ja näemmä siinä jollain tapaa onnistuen, kun sinäkin luulit sitä oikeaksi.
Loppusilaus akalleni ja illan hämärinä tunteina, teimme yhteistyötä ukkon kanssa ja kiinnitimme sen paikoilleen.
Siinä se sitten istua nökötti luutansa päällä, valmistautuen lentoon.
Vaikkei akastani tullut lähellekään "täydellistä" on se jollain tapaa hellyttävä, istuessaan luutansa päällä ja odottaessa lentoon pääsyä.

Pitihän akasta sitten muutama kuvakin ottaa muistoksi.
Huh, ei ihan yksinkertainen ollut sekään operaatio, sillä ukko keksi, että hän nostaa minut ylös, muttei sentään lipputankoon vetänyt, niin saan akasta kuvia myös yläviistosta.
Kyllähän se hiukan hirvitti, varsinkin kun en pidä korkeista paikoista.
Mietinkin, että kuinkas tässä käy ja kuinka niitä kuvia otan, kun minulla on vaan kaksi kättä ja niillä tarvitsisi pitää kiinni trukkilavasta jonka päällä istuin.
Pian kuitenkin huomasin istuvani yläilmoissa. Pitäen tiukasti kiinni lavan reunoista.
Ei siinä auttanut muuta kuin irroittaa ote lavan reunoista ja aloittaa kuvaamien.
Meikä mandoliini oli kyllä melkoinen näky akkaansa kuvatessa, asennoista puhumattakaan.
"Kovaa hommaa välillä tämä blogin pitäminen, mutta mitä sitä ei tekisi sen eteen":)
Akkani on kyllä herättänyt hilpeyttä ohikulkijoissa ja onpa sitä käyty kuvaamassakin.

Ja eihän Pääsiäinen ole mitään ilman mämmiä.
Mämmi jakaa kyllä mielipiteet, joko siitä pitää tai sitten ei.
Tämä on meidän naisväen herkku.
Söisimme sitä vaikka kuinka paljon, mutta maha ja ympäristö eivät kestä sitä määrää ja täten täytyy rajoittaa sen syömistä.
Parasta tämä herkku on tokkosesta syötynä ja me olemmekin "kilpailleet", siitä että kuka meistä saisi syödä ne mämmin loput siitä ?
Ratkaisin tämän "pulman" tänä Pääsiäisenä siten, että toin jokaiselle oman tokkosen.
Nyt saa jokainen syödä oman tokkosensa viimeiseen lusikalliseen asti nautiskellen.
Tämä herkku menee niin maidon, vannillan sekä hiukan sulaneen vanilja jäätelön kera.
 Ja ei kun syömään!
 

                                             Pääsiäisakkani ....

           
                                            Bloggaaja ylittämässä pelkokerrointansa...

 

                                                  Mämmin makuista Pääsiäistä kaikille!

                              

 

                           Mukavaa, kun kävit kurkkaamassa!

                                                - Satuli-