Jospas minä kissan saisin...

Voihan kissanviikset!

"Jospas minä kissan saisin.
Jospas minä kissan saisin, kyllä sitä rakastaisin, paijailisin sitä aina arkena ja sunnuntaina.
Sille herkut kantelisin, illalla sille laulelisin ja kun kaikki oikein
oisi mukavasti se sanoisi :miau.

Jospas minä koiran saisin.
Jospas minä koiran saisin, kyllä sitä rakastaisin, paijailisin sitä aina arkena ja sunnuntaina.
Sille herkut kantelisin, illalla sille laulelisin ja kun kaikki oikein oisi mukavasti se sanoisi: hau"...

Täällä puuhastelijan pajassa, kun touhutaan kaikenlaista, on eläimienkin vuoro välillä loistaa:)
Olen aina rakastanut eläimiä, sydäntä lähellä ovat kissat, koirat ja hevoset.
Lapsuudenkodissani totuin ns. maatilan eläimiin, joita kaikkia rakastin todella paljon ja hoidin mielelläni:)
Kun, maalla kerran asuttiin oli meillä myös kissa sekä koira.
Kumpikin sai minulta erityistä huomiota ne jopa nukkuivat välillä yöt minun vieressäni.
Voi, kuinka ihanalta tuntui, kun Mikki kissa kömpi peiton alle ja pian sieltä alkoi kuulumaan kehräystä:)
Tuo kissan kehräys on niin rentouttavaa, että siinä väkisinkin nukahti :)

Nykyisinkin asun maaseudulla ja kissaa olen kaivannut meille siitä asti, kun tänne muutin.
Mietimme koiran sekä kissan ottamista, kissaa emme sitten voineetkaan ottaa, kun vanhin lapsista osoittautui allergiseksi niille, koiria hän sieti, niin otimme sitten koiran.
Eipä aikaakaan, kun niitä juoksenteli pihapiirissä pian kaksi.
Dalmatialainen  Roni ja Skotlanninpaimenkoira Nipsu.
Ne tuottivat iloa pitkän ajan:)
Oli niin haikeaa, kun tuoli luopumisen aika. 
Roni eli vain viisi vuotiaaksi, mutta Nipsu eli 13-vuotiaaksi , se oli pitkä ikä rotukoiralla.

Pitkään olimme ilman mitään lemmikkiä, sitä rakkauden tyhjää aukkoa, jonka Nipsu jätti jälkeensä ei ollut helppoa täyttää.
Mietimme pitkään uuden koiran ottamista, mutta siihen ei tullut heti tilaisuutta, emme halunneet kuitenkaan hosua asian kanssa.
Aika kului lapset kasvoivat ja kaipuukin alkoi hieman helpottamaan.

Kunnes yhtenä elokuun päivänä tilanne muuttui.
Löysimme meidän terassin alta löytökissan, joka oli nälkiintynyt.
Sain sen houkutelluksi terassin alta pois, kun se maukui siellä niin sydäntä särkevällä äänellä.
 Selvästi se oli kesy, jotenka se oli ollut aiemmin jonkun lemmikkinä.
Annoin sille ruokaa ja juomaa, joita se söi mielihyvin, välillä leväten ja sitten taas jatkaen.
Tein  sille terassille suojaisaan paikkaan pedin, missä se sai rauhassa ja turvassa levätä.
Olimme varmoja, että se jakaa matkaansa,  kun sen voimat palautuvat, mutta se päättikin toisin.
Etsimme sen omistajia, mutta tuloksetta. 
Kului päiviä jopa viikkoja eikä omistajia löytynyt, tuntui kun sillä ei olisi koskaan niitä ollutkaan.
Pidimme asiaa omituisena, ettei kukaan kaivannut lemmikkiään.
Hoidimme ja hellimme sitä ja kun emme löytäneet sen omistajia,
päätimme pitää sen, olihan se jo alkanut tottuman sekä luottamaan meihin.
Vein sen eläinlääkärille, missä sille annettiin tarvittavat rokotukset ja samalla se leikattiin.
Nimekseen se sai Miu, koska meidän ensi kohtaaminen oli  niin sydäntä särkevä sen maukuessa, ihankun se olisi pyytänyt minulta apua.
Nyt tuosta ensikohtaamisesta on pian kulunut kuusi vuotta ja siitä on tullut kaunis  ja ihana kotikissa:)

Pian vuosi sitten Miu sai kissakolmikon kaverikseen, ensi alkuun se "vierasti", tulokkaita, mutta nyt ne ovat parhaat kaverit:)
Nopeasti tuo pentuaika meni, kun muutama päivä sitten kissakolmikko täytti vuoden.
Kolmikko on kasvanut melkoisesti tuosta ajasta:)
Pidimme pienet "synttärit", antaen niille heidän herkkuruokaa sekä nameja, unohtamatta uusia leluja.
On ollut niin kiva seurata tuon kolmikon kasvamista pennusta aikuiseksi kissaksi.
Siihen on kuulunut paljon rakkautta, aikaa, leikkiä, ruokaa, kissanhiekkaa yms:)
Joskus, kun nelikko saa hepulin on pirttisällä vilskettä, niin että matot saavat kyytiä:)
Välillä sitten taas on niin hiljaista, ettei uskoisi talossa kissoja olevankaan:)
Kolmikon touhuja on ollut mukava seurata ja siinä samalla huomata kuinka erilaisia ne ovat luonteiltaan, vaikka ovat samaa pentuetta:)
Ihan kuin me ihmiset ovat eläimetkin yksilöitä:)


                                          Tässä kolmikko on saapunut meille ....

Ja nyt vuoden ikäisinä ....

 

Karvinen....

                                                                   Domina....

                                                                      Figaro....

 

                                                      Mitähän täällä oikein on....

                                                  Aktiviteettiä uusilla leluilla....

 

Pitäähän uusi lelu heti testata....

 

 

 

                                        Domina  tykkää kulkea ulkona valjaissa.....

               Välillä pitää tutkia maailmaa turvallisen välimatkan päästä....

 

 

Vanhaherra Miu....

Miu on puutarhan kunkku....

 

Tämmöistä puuhastelua tällä  kertaa!

Ihanaa kesää kaikille ja mukavaa kun kävit kurkistamassa!

 

- Satuli-