Huh hellettä!
"Mies tuli vuonolta näyttäen huonolta Norjalaispaitoineen.
Poljennon rennon ja hennon John Lennon loi viehätystaitoineen.
Mölysin taksissa eipä oo kaksista kaimani kritisoi,
jotenkin kireellä, oudolla vireellä sielussain kritisoi.
Korkkasin tuomiset heitin ne huomiset aaltoihin ahtoisiin,
haukuin ne vaivaisiin uumiin ja taivaisiin voimakastahtoisiin .
Aamussa kuulaassa, seurassa suulaassa harjoitin viihdyttää.
Lauloimme tuttuja, uusia juttuja joissa on sydän ja pää.
Helahelahelaa me hoilatiin hiljaa ja vuonolla virtemme soi.
Sen kertasi kaiku ja puseron sisältä lemahti lentoon se aamuinen koi.
Hukuimme junnusta, sanon en tunnusta, jatketta perinteen.
Kaikki se kyllä on päittemme yllä ja sen vähinerin teen.
Joimme sen putelin, niksejä utelin, hiukkasen painittiin.
Elää kenties, joka päivä se mies, joka rentuksi mainittiin.
Helahelahelaa me hoilattiin hiljaa ja vuonolla virtemme soi.
Sen kertasi kaiku ja puseron sisältä leimahti lentoon se aamuinen koi.
Varjoja kaihdoimme, me riimejä vaihdoimme, röökiä kiskottiin.
Kaukainen pohjoinen, hyytävän sohjoinen helteeksi diskottiin.
Elämme, kuolemme, rannoilla vuolemme lastuja laineisiin.
Huutoihin vastaamme, lauseita lastaamme, me henkiin ja aineisiin.
Helahelahelaa me hoilattiin hiljaa ja vuonolla virtemme soi.
Sen kertasi kaiku ja puseron sisältä lemahti lentoon se aamuinen koi.
Helahelahelaa me hoilattiin hiljaa ja vuonolla virtemme soi.
Sen kertasi kaiku ja puseron sisältä lemahti lentoon se aamuinen koi"...
Blogini on taas nukkunut ruususen untaan, nyt se voisi herätä.
Aika on kulunut kuin siivillä ja päivät juokset ohi kuin kilpa-auto jonka perässä ei meinaa millään pysyä.
En sen enempää viitsi selitellä ja etsiä " tekosyitä" näihin päivityksien venymisiin,
kyllä suurin "syy" on saamattomuus, joka on osaltaan
" pitänyt minua tiukassa otteessaan"
sen lisäksi minulle selvisi taannoin myös toinen " syy" siihen ja nyt kun olen asiaa pohtinut tarkemmin se kyllä on vienyt voimia.
Ei mistään vakavasta asiasta kuitenkaan ole kyse.
Ehkä kirjoittelen siitä myöhemmin???
Sitten itse asiaan.
Taidatte jo arvatakkin mistä teille nyt tarinaa kirjoittelen?
Tämä kokea alku kevät sekä kesä ovat osaltaan innoittaneet minua ja tuo alun Juice Leskisen Norjalainen villapaita sopii paremmin, kuin hyvin johdattelemaan teidät seuraavaan tarinaan.
Olen suuri kirjoneuleiden ystävä, ne ovat mielestäni niin kauniita.
Ihailuni niitä kohtaan ajoittuu jo lapsuusaikoihin,
jolloin niitä näki lähes kaikilla, jossain muodossa.
Olen ostanut jopa kirjan kirjoneuleista, jossa on upeita malleja.
Sen olen hommannut vaan siksi, kun pidän niistä niin paljon.
Omat kirjoneule taitoni rajoittuvat muutamaan pipoon, jotka tein joitakin vuosia sitten opettelu mielessä, kun löytyi mielestäni kiva malli.
Olen aina pitänyt kirjoneuleiden tekemistä vaikeana ja en tästä johtuen ole " uskaltanut" aloittaa niiden tekemistä, ennen tuota pipo kokeilua,
puhumattakaan, että tekisin neuleen.
Pipoja tehdessäni kuitenkin huomasin, etteivät ne ole "rakettitiedettä",
vaikka siihen ne olen melkein rinnastanut.
Toki, vaativat tarkkuutta ja tiettyjen kikkojen muistamista,
niin työ sujuu joutuisasti sekä jälki on tasaisempaa.
Nyt, kun netti on täynnä toinen toistaan upeimpia kirjoneuleita sekä myös suureen suosioon noussut Strömsö villapaita, jota melkein kaikki kutoivat, sai se myös meikäläisen mielenkiinnon heräämään.
Ajattelin koittaa kuinka se onnistuisi minulta?
Silmukkaa puikoille ja puikot heilumaan, ei se ota jos ei annankaan.
Siitä alkoi minun neuleseikkailuni näitä ihania kirjoneuleita kohtaan.
Koska taitoni kirjoneuleihin sekä neuleiden tekemiseen ovat lähes olemattomat, niin päädyin tekemään tästä pienen koon ( XS)
nyt harjoitusmielessä, ei ainakaan putoa korkealta, jos se ei onnistu.
Puretaan sitten, jos työ ei ota onnistuakseen tehdään langoista sitten vaikka koko suvulle sukkia.
Voin kuulkaas kertoa kuinka paljon minua jännitti tämän tekeminen.
Kädet hiestä märkinä ja sydän pikavauhtia pompottaen surrauttelin menemään ja yllätyksekseni huomasin,
kuinka nopeasti se alkoi valmistumaan.
Siinä oli kuulkaas meikämandoliini elementissään,
hyvä kun pysyin pöksyissäni, kun homma luisti, kuin luistimet jäällä.
Puikkoja heilutellessani ja valmiin puseron kiilto silmissäni,
olin päässyt kaarrokseen asti josta siis kuvio alkoi.
Se avautui minulle yllättävän hyvin.
Tässä auttoi paljolti se, että ohje oli selkeä ja videot olivat tähän hyvä lisäapu.
Mutta, "ei saisi nuolaista ennenkun tipahtaa tai hurrata voittoa ennen maalia",
kun pääsin ruutupiiroksessa kierrokseen 42,
se pisti harmaat aivosoluni koetukselle.
Mietintä myssyä päähän, kierroksen purkamista,
silmukoiden laskemista, uudelleen neulomista jne.
Ihan selvästi joku nyt mätti?
Koska sain joka kerta saman tuloksen laskiessani silmukoita.
Tässäkin asiassa vahingosta viisastuneena, laskin aina kavennusten jälkeen silmukat,
jotta välttyisin turhalta purkamiselta.
Kaaviota oli helppo seurata, koska siihen on laitettu jäljellä olevien silmukoiden määrä.
Kierroksella 42 kaavioon on merkitty 136 s
ja kavennuksen jälkeen siinä pitäisi olla 128 s koossa XS.
Päätin uhmata kaavioo ja jatkaa noilla silmukoilla mitä puikoilla oli kaventamisen jälkeen ja katsoa osuuko silmukkaluku yksiin loppuun asti vai puranko työn loppumetreillä?
Nouhätä," ihminen on erehtyväinen ja lehmä märehtiväinen",
esteet on tehty voitettaviksi ja niin oli myös tämän kuvion kanssa.
Silmukkaluku osui yksiin loppuun asti ja sain kaarroke osuuden täten tehtyä.
Liekö ohjeessa sitten painovirhe en tiedä?,
mutta nyt meikäläisen mutu tuntuma näytti vihreää valoa.
Neule ei ole virheetön, mutta olen iloinen,
että sain sen onnistumaan näinkin hyvin.
Oppia ikä kaikki, pitää nyt ainakin tämän osalta paikkansa.
Ja kyllä se " vanhakin koira" oppii uusia temppuja, kun oikeen haluaa.
Tästä onnistumisesta innostuneena ajattelin tehdä seuraavan villapaidan omaa kokoani.
Nyt voin sanoa, että meni (melkein), kuin Strömsössä.
Lankana käytin ohjeesta poiketen Kaupunkilanka Kivijalkaa,
joka osaltaan varmaan vaikutti neuleen kokoon,
samoin viimeistely " suurensi" neuletta jonkin verran.
Neule näyttää isommalta, kun sen oikeasti kuuluisi olla.
Tässä huomaa kuinka paljon vaikuttaa tuo lanka mistä työn tekee.
Vaikka tein mallitilkun sekä valitsin puikot sen mukaisesti.
Halusin kokeilla tuota Kaupunkilankaa, kun oli minulle uusi tuttavuus.
Siitä oli kyllä mukava kutoa, on pehmeää, sopivan vahvaa,
riittoisaa ja myös väreistä löytyy kivasti vaihtoehtoja.
Jatkossa kirjoneuleita tehdessäni on työn jäljessä vielä parantamisen varaa, jotta
kuviosta tulisi huomattavasti tasaisempi sekä sopivan löysää, myös tuossa viimeistelyssä on vielä hiomista.
Mutta yhtä kaikki, olen lopputulokseen enemmän kuin tyytyväinen.
Hupsista, tulipas tästä taas km mittainen postaus.
Toivottavasti jaksoitte lukea loppuun asti?
Strömsö villapaitani...
Lämmintä kesää kaikille!
- Satuli-
