Metsässä tapahtuu kummia!

                       Metsienmies ja utelias peikko....

                              
"Vielä niitä honkia humisee tuolla Suomen salomailla,
vielä niitä ollaan reippaita poikia tukkijoilla vailla, 
vielä niitä ollaan reippaita poikia tukkijoilla vailla.

Huhtikuussa ne parhaat poijat , tukkijoille astuu,
siellä ne saappaat likoaa ja housunpuntit kastuu,
siellä ne saappaat likoaa ja housunpuntit kastuu.

Eikä se tukki kiivaasti kulje, se hiljallensa  junnii,
puolen virstan matkalla viipyy, varttiavaille tunnin,
puolen virstan matkalla viipyy, varttiavaille tunnin.

Kosken kohina ja honkien humina on meidän soittoamme, eikä me muuta muistella kuin omaa armastamme,
eikä me muuta muistella kuin omaa armastamme"....
Näin laulellaan laulussa:Vielä niitä honkia humisee!

Vaikka mieheni ei ole metsuri, eikä myöskään laskenut koskia, muuta kuin koskenlaskija juustopaketin hyllyltä ostoskoriin, on hän "metsienmies", joka nauttii metsässä olosta.
Siellä hän saa olla omien ajatustensa kanssa ja tehdä  hommia omaan tahtiinsa, välillä eväitä mussuttaen  ja metsän rauhasta nauttien.
Se on mukavaa vastapainoa työelämän pyörteissä.

Tässä yhtenä päivänä siellä ollessaan, sai hän sinne myös  "seuraa".
Erittäin uteliaan pikkuveijarin peikon, joka oli seurannut hänen touhujaan etäältä jo jonkin aikaa.
Pikkuhiljaa peikko hivuttautui lähemmäksi metsienmiehen savottaa, kuitenkin pitäen pienen turvavälin ja välillä livahtaen puun taakse piiloon, kun metsienmies kääntyi katsomaan sen suuntaan.

Kuitenkin peikon uteliaisuus kävi niin suureksi, tuota ihmeellistä savottaa kohtaan, että ei aikaakaan, kun se jo olikin ihan kaadettavan puun vieressä ja pian myös siinä mukana hääräämässä.
Oli siinä metsienmiehellä ihmettelemistä ja taisi hiukan pasmatkin mennä sekaisin, kun peikko tuli hänelle pikkuapulaiseksi.
Mukavat naurut siitä ainakin saimme ja muutaman kuvankin hän sai napattua tästä hieman erilaisesta tapahtumasta.
Veijari näyttää kovin saman näköiseltä, kun taannoisella metsäretkellämme näimme, olisiko kenties sama peikko?

                                      Peikon  seurailuja...

                
                                          

                                               
                                             Vihdoin uteliaisuus voittaa....
                                   

 

                          Peikko uskaltautui jo pikkuapulaiseksi....

             Tätä kapistusta ihmeteltiin aluksi kauempaa....

 

Sitten jo lähempää ....

Näin arjen kiireissä jaksaa paremmin, kun on hieman pilkettä silmäkulmassa sekä lapsenmielisyyttä:)

Näihin peikkomaisiin tunnelmiin, ihanaa viikkoa kaikille!

                       Mukavaa, kun kävit kurkkaamassa!

                                          - Satuli-