Tervehdys!
Ai että, täällä sitä surffataan pitkästä aikaa netin ihme aalloilla, elikkäs blogiaalloilla!
Pitkä hieno kesä on taittunut loppusyksyksi ja pian alkavat joulutohinat.
Blogini on uinunut ruususen untaan tovin, ehkei nyt niin suloisesti, mutta kuitenkin:)Tuli puuhasteltua ja oltua kirjaimellisesti ihan pihalla, koko ihanan kesän, juosten tonttia ristiin rastiin kuin aropupu, nauttien samalla kauniista säästä. Ei meinannut osata mennä nukkumaankaan, kun oli niin kaunista, valoisaa ja lämmintä.
Käsitöitä en ole juurikaan tehnyt, kun vasta nyt syksymmällä.Nimittäin säätiedotusjalkani ovat laittaneet merkille ilmojen viilentymisen ja nyt on sitten puikoilta tipahdellut sukkia tiuhaan tahtiin, osa sukista on mennyt lämmittämään ihanien ystävien jalkoja.
Hiljattain puikoiltani tipahtivat Niina Laitisen Äitienpäivä sukat!
Ihastuin malliin heti kun näin sen.
Vaikka äitiä ei enään ole, ajattelin tehdä ne siitä huolimatta, äidin muistolle!
Nimesin sukat muistosukiksi, sukkia kytän vain äidin merkkipäivinä.
Niiden lämmittäessä jalkojani, voin muistella äitiä rakkaudella ja lämmöllä ja voin "tuntea", että äiti olisi hiukan lähempänä minua.
Kuvio tulisi paremmin oikeuksiin vaaleammassa sävyssä, mutta ihastuin tuon sinisen sävyyn, niin paljon, että nyt toteutin sukat siitä.
Mallia oli kivat tehdä ja tuli siinä samalla opeteltua muutama uusi kuvio sekä kantapääkin.
Kiireisenä meikäläistä ovat pitäneet myös kolme kissanpentua, jotka tulivat meille heinäkuussa.
Nuorin tytär on jo pidemmän ajan toivonut kissanpentua, ja täten hänen siskonsa halusi yllättää hänet.
Hänen tutullaan sattui olemaan kolme kissanpentua, joiden luovutus olisi heinäkuussa.
Ensin oli puhe kahdesta pennusta, mutta kun yksi pentu olisi jäänyt ilman kotia, niin eläinrakkaana annoin sitten luvan tuoda kaikki kolme pentua meille.
Meillä on entuudestaan löytökissa Miu, joka on ollut meillä nyt viisivuotta.
Miu on todella ihana, se on tuonut meille paljon iloa.
Pennut ovat kovasti kasvaneet ja oppineet "talon tavoille", Miu on myös hyväksynyt uudet karvakaverinsa:)
Kaikki on rokotettu sekä leikkautettu, nyt voi niiltä osin olla huoletta ja toivoa, että nämä vipeltäjät pysyisivät terveinä ja olisivat ilonamme pitkään:)
Välillä näiden kissuuksien kanssa on ollut hiljaista, kun huopatossu tehtaalla ja välillä sitten taasen vähemmän hiljaista, kun kaikki koheltaa huoneesta toiseen melkoisella vauhdilla, välillä tuntuu siltä, kun tassuja olisi enemmänkin, vähän niinkun "vilkkilässä kissoja" :)
Niin ja " muutti" meille kesänaikana myös Peikko pesineen, kuten tuossa edellisessä postaukessa siitä kirjoittelinkin.
Kaikkea se on puuhastellut kesän sekä syksyn aikana.
Kissoista, peikosta yms lisää Instagramissa, jossa olen nm. Puuhastellessa,
Sieltä näkee mitä kaikkea olen kesän aikana puuhastellut.
Tässä muutama kuvapläjäys menneeltä kesältä...
Äidin muistosukat....
Malli on näissä todella kaunis....
Puikolta syksyn mittaan tipahtaneita sukkia....
Kolmenkopla, kotiutumassa meille....
Domina....
Figaro....
Kinuski-Karvinen....
Hempeähetki....
Miu-kissa....
Peikon puuhasteluita....
Peikon omenasaalis....
Mitähän näistä tekisi?....
Peikko ihastelemassa kukkasia....
Tuoksut hurmaavat peikon....
Päiväkahviasetelma kauniina kesäpäivänä....
Haaveilua....
Useampana päivänä on saanut ihastella upeaa taivaanrantaa!
Näihin kuviin ja tunnelmiin kaikille hyvää marraskuuta!
- Satuli-
Voi miten mukava oli lukea kuulumisia, ihanien kuvien kera♥ Nuo sukat on aivan upeat! Kissat on kyllä suloisia♥ ja mahtaa tosiaan välillä melkoinen vilinä siellä käydä, kiva kun kun elämää:) Oikein mukavaa marraskuun loppua ja joulun odottelua sinne teille♥
VastaaPoistaKiitos Päde ihanasta kommentistasi,joka kyllä lämmitti sydäntä:)
PoistaOn harmittanut,että tämä blogini on uinunut tuota ruususen untaan näin pitkän tovin, koitan nyt keskittyä paremmin myös tämän päivityksiin:)
Nuo muistosukat, kyllä lämmittävät mieltä ja jalkojani sekä tuovat ihanasti äidin muiston lähemmäksi:)
Kissat ovat kyllä melkoisia vipeltäjiä, kun sen pään ottavat, mutta ovat ne niin ihania kun tulevat viereen ja alkavat kehräämään, se on niin rentouttavaa:)
Ihanaa joulun odottelua myös teille:)
mukavia kuulumisia kirjoittelet,
VastaaPoistaihania sukkia olet neulonut.javoi mahaton miten sulosia pikku-kissoja:))ja sitä vilskettä,hauskakin seurata...
Minä olen aina pelännyt kissoja,olin pikkutyttö,villikissa hyppäsi minun niskaan yhden mummon eteisen vintiltä,:)
mutta näitten blogien kautta olen oppinut tykkäämään myös kissoista,:))koia ihminen kun olen.Ja tiedätkös tuo peikko joka asettui teille oiskohan minun peikon -serkku???paljon on sammaa näkyä:))pittääpä näyttää tuta kuvvaa,tunteeko? :)
Tomera se on ainakin kova tekkee töitä,huh.huh...hihii,ja romanttinen hupsukin taitaa olla:)
Lopuksi kiitän kauniista päiväkahvi-asetelmasta ja tuosta "taivaan rannan-maalaus-maisema-kuvasta:)))
Oikein mukavaa sunnuntaita !
Kiitos Liisa ihanasta kommentistasi:)
PoistaKyllä välillä on melkoista vilskettä pirttisällä, mutta onneksi ei ihan koko ajan.
Voi ei, varmasti on ollut ikävä tuo kissakokemus ja siksi jäänyt ikävästi mieleen.
Kiva kuitenkin kuulla, että se on helpottanut:)Koirat ovat myös ihania:)
Vai sillain, että meidän Peikot ovat serkkuja, hauska "yhteensattuma", meidän peikko lähettää terekkuja serkulleen:)..
Ihanaa joulun odotusaikaa sinulle!
T: -Satuli-
Voi miten ihana kissakolmikko ja kaikki erivärisiä, vau! Mahtaa niillä olla hauskaa keskenään leikkiessään. Minunkin oli tarkoitus ottaa pienelle pennulleni leikkikaveri, mutta kun sillä ilmeni kissa-influenssa ja muitakin vaivoja, niin en uskaltanut siihen toista ottaa tartuntavaaran vuoksi. Nyt Ahududu sitten kiusaa jatkuvasti kahta Vanhaa Neitiäni, jotka eivät tykkää semmoisesta ollenkaan =)
VastaaPoistaKiitos Sude ihanasta kommentistasi:)
VastaaPoistaJuu, tämä kolmenkopla on kyllä huvittava, vaikka ovat kaikki sisaria, niin silti erivärisiä:)
Luonteissakin on erilaisuutta, musta on kaikkein vilkkain sekä uteliain, harmaa on rauhallinen mietiskelijä ja "oranssin" värinen on näiden välimuoto:)
Voi, ikävää ettet voinut ottaa kissakaveria.
Kyllä tuo kolmenkopla myös "härnää" meidän Miu-kissaa ja se ei myöskään tykkää siitä.
Hauskoja nämä kissakaverit:)
Hyvää joulun odotusta aikaa sinulle!
T: - Satuli-
Oli pakko tulla kurkistamaan, mitä tänne kuuluu, kun olen ollut blogirintamalla viime aikoina niin vähän. 3 kissanpentua iiiiiik! :) :) :) Ja niin sööttejä että. Ihanaa, että Miu on ottanut pennut perheenjäseniksi. Hatunnosto kodin tarjoamisesta koko kolmen koplalle, hyvän kodin ovat saaneet. <3 Sydämellistä joulun aikaa sinne!
VastaaPoistaKiitos Aava ihanasta kommentistasi:)
VastaaPoistaHuomasin sen vasta nyt, kun rupesin katselemaan näitä vanhempia kirjoituksiani.
Itsellänikin on ollut pitkä blogitauko, tämä kevät ja kesäaika ovat ainakin niin kiireistä aikaa, ettei aina kerkiä olemaan koneella, vaikka kuinka haluaisi.
Tosiaan, kolme kissanpentua kotiutuivat viime kesänä ja nyt ne ovat kasvaneet jo isoiksi:)
Miu on ottanut heidät hyvin vastaan, vaikka se ensin olikin hänelle outoa, kun tulivat sotkemaan hänen reviirinsä:)
Nyt mennä vipeltävät kaikki neljä yhdessä ja meno on joskus melkoista:)
Ihanaa kesää sinulle! T: -Satuli-