Tytöt metsässä....
" On muisto vain, on muisto vain, tuo laulu mun lapsuudestain.
Kun metsäntietä kuljin mä laulua kuulla sain, se kääntymään mua houkutellen kuului takanain.
Vaan korvat siltä suljin, kuin kuullut olin sen mä tahtonut en paulaan joutua tuon neitosen.
On muisto vain, on muisto vain, tuo laulu mun nuoruudestain.
Kun muita teitä kuljen, tuon laulun kuulen vain.
Sen metsäntieltä kaikuu kaukaa nuoruusvuosiltain.
Kun silmät uneen suljen, niin kaipaan luokse sen, vaan myöhäistä nyt kääntyä on luokse tyttösen.
On muisto vain, on muisto vain, tuo laulu, mun nuoruudestain.
Kun silmät uneen suljen, niin kaipaan luokse sen, vaan myöhäistä nyt kääntyä on luokse tyttösen.
On muisto vain, on muisto vain, tuo laulu mun nuoruudestain"....
Näin laulelee tytöstä metsässä Olavi Virta!
Tämä laulu kyllä herättää lapsuudenmuistot, kun olin vanhempien kanssa metsässä pikkuapulaisena.
Siellä oli kiva touhuta omaan tahtiinsa ja ihan parasta oli se, kun sai syödä kannon päällä eväitä, haaveilla ja nautiskella.
Tuo laulu sopii myös tähän päivään.
Niinpä tein tyttäreni kanssa tässä yhtenä kauniina kevätpäivänä luontoretken meidän lähimetsäämme.
Se on pieni saareke peltojen ympäröimänä, mukavan lähellä, mutta silti riittävän kaukana " muusta maailmasta", että pystyy aistimaan metsän tuoksun sekä tunnelman.
Voi kuinka ihanan rauhallista sekä rentouttavaa siellä olikaan, taustamusiikkina lintujenlaulu ja puiden humina.
Metsä elää omaa elämäänsä.
Se ei ole samanlainen koskaan, vaan aina sieltä löytää uusia juttuja oli sitten vuorokaudenaika tai vuodenaika mikä tahansa ja se juuri tekeekin siitä, niin mielenkiintoisen.
Metsässä on meillä myös lempipaikka, suuri kivi, jossa tulee käytyä aina, siinä eväistä nauttien, niin nytkin.
Retkellä näimme kaikenlaista ja kun antaa mielikuvituksen lentää, niin siellä voi törmätä hieman "harvinaisempiinkin" otuksiin.
Metsässä on oma vetovoimansa, taikansa, se lumoaa.
Siellä ajantaju katoaa, sitä on sanoin vaikea kuvailla, se pitää kokea.
Tässä kuvapläjäys retkestämme....
Metsäsaareke....
Sekä "keijulammen"....
"Mikä ihana paikka virkistäytyä"....
Metsän lumoa....
Luonnon muodostamaa taidetta....
Pahkakuusi....
Todella iso pahka....
" Kantosieni"....
Tikan stressipuu....
Melkoista silppua on tullut....
Törmäsimme myös tähän kaveriin....
Sain napattua kuvan, ennenkuin vilahti koloonsa....
Majavanko kaatama?....
Ei suinkaan, vaan sthil merkkisen sahan....
Metsää eri näkövinkkelistä....
Täältä katsottuna avautuu ihan eri maailma....
Tässä on mukava istuskella ja nauttia eväistä....
"Myös peikko uskaltautui paikalle".....
Ja kun metsässä ollaan, nautitaan eväät "puulautasilta"....
Näihin kuviin sekä tunnelmiin toivotan kaikille mukavaa kevättä!
Mukavaa, kun kävit kurkkaamassa!
- Satuli-
