Heippa Blogiystävät!
" No, onkos tullut kesä nyt talven keskelle ja laitetaankos pesä myös pikkulinnuille? ja laitetaankos pesä, myös pikkulinnuille?
Jo kuusi kynttilöitä on käynyt kukkimaan , pimeitä talven öitä näin ehkä valaistaan, pimeitä talven öitä näin ehkä valaistaan.
Ja vanhakin nyt nuortuu, kuin lapsi leikkimään ja koukkuselkä suortuu, niin kaik on mielissään ja koukkuselkä suortuu, niin kaik on mielissään.
Ja hyvä lämmin hellä on mieli jokaisen, oi jospa ihmisellä ois joulu ainainen, oi jospa ihmisellä ois joulu ainainen".
Tämä joulukipale johdattelee teidät seuraavanlaiseen tarinaan...
Vaikka lunta ei juurikaan ole maassa meidän leveyspiirillämme, ovat joulutohinat alkaneet pikkuhiljaa hiipimään ajatuksiin.
Pihaan on laitettu jouluvalaistusta luomaan tunnelmaa sekä valoa erilaisin lyhdyin sekä valoköynnöksin .
Sisällä on puuhasteltu tehden jouluasetelmia, herätelty leivinuunia sekä tehty ensimmäiset joulutortut, jotka maistuivat, niin suussa sulavan hyviltä, vuoden mittaisen tauon jälkeen:)
Käsitöissäkin näkyy jo joulua.
Meikä mandoliini nimittäin otti varaslähdön jouluaattoon Novitan jouluaatto langan merkeissä.
Huomasin jokin aika sitten lankahyllyllä, että siellä pilkotti tutun näköistä lankaa ja silloin sain ns. "jalat alleni", syöksyin kohti lankahyllyä kuin pikajuoksija.
Olin niin innoissani tästä langasta, kuin lapset karkkihyllyllä, koska viime vuonna jäin "nuolemaan näppejäni " tämän langan kohdalla.
Se vaan yksinkertaisesti katosi kauppojen hyllyiltä, kuin "piiiip " saharaan ja niinhän siinä sitten kävi, että "Sulo Vileenit" siinä kohtaa iski, kun viimein sitä "halvalla" sain.
Nuorin tytär tilasi heti sukat ja ajattelin yllättää hänet tekemällä siihen vielä pariksi tumput.
Mikäettei, kyllä ne tumputkin siinä samalla puikkojen suihkinnalla tulee, mutta niiinhän sitä voisi luulla.
Nimittäin tumppujen tekeminen osoittautuikin paljon haasteellisemmaksi, kuin osasin odottaa.
En ole vuosiin tehnyt tumppuja ja joskus ala-asteella olen opetellut tekemään aukkopeukalon, piti hakea ohje, että löytäisin sen "punaisen langan" niiden tekemiseen.
Ei kun silmukkaa puikoille ja tumppuja tekemään.
kaikki meni hyvin siihen saakka, kun alkoi peukalon tekeminen.
En halunnut tehdä tuota aukkopeukaloa, kun en saa siitä niin siistiä, kuin haluaisin ja siitä syystä halusin nyt kokeilla jotain muuta.
Niinpä aloin tekemään kiilapeukaloa ja voi mavon silmä, siitä ei sitten meinannut tulla yhtään mitään.
Purkasin ja kudoin, vaikka kuinka monta kertaa.
Hetken mietin, että kumpi tässä nyt viimein luovuttaa, meikäläinen vai kiilapeukalo?...
Ei meinannut tajuta pieni rusinani, kuinka se kiila siihen oikein tehdään, aloin tekemään selvästä asiasta rakettitiedettä.
Välillä tuntui siltä, kuin peukalo olisi ollut keskellä kämmentä, muttei tumpun peukalo, vaan omani.
Otin "aikalisän" ja sitten yhtäkkiä, kuin puuttuvat palaset olisivat loksahtaneet kohdilleen ja kiilaa alkoi syntymään .
Sain kuin sainkin tumput kiilapeukaloineen tehdyksi.
Lopputulokseen olen tyytyväinen, vaikka peukalon tekeminen tuntui aluksi haastavalta.
Nyt, kun olen viimein opetellut tuon mystisen kiilapeukalon tekemisen ja se on " tallennettu" mieleni sopukoihin, voin tehdä tumppuja enemmänkin,
ai, että se on jetsulleen näin:)
Tästä se ajatus lähti....
Kerästä muotoutui sukat....
sekä toisesta kerästä tumput....
Tumput ja sukat....
Valoa pimeneviin iltoihin....
Nyt meikä mandoliinia viiään , mutta en tiiä minne, ehkä piakkoin seuraavaan tarinaan:)
Meikäläisen puuhasteluita voit seurata myös instagramista, nm: puuhastellessa:)
Oikein ihanaa joulun odotusta kaikille!
- Satuli-