Kehruupäivä sekä Mummoneliöitä !

                        Kartanon vanha rukki...

" Arvokkain aarteista mulle, on tuo rukki lapsuuden.
 Näät pinnasta sen patinaa vuosien ja kultaa muistojen.
Vanhan kartanon kehräävä rukki, äiti kihlajaislahjaks sai sen.
Mulle vuosista menneistä kertoo, tuoden luokseni taas lapsuuden.

Voin muistaa silloin kuinka  äiti kertoi illoin, kuinka hän ystävän sai tärkeän.
Vanhan kartanon kehräävä rukki, aarreaittani on muistojen.

Taas muistan silloin kuinka äiti kertoi illoin, kuinka hän ystävän sai tärkeän.
Vanhan kartanon kehräävä rukki, aarreaittani on muistojen"....
     Näin kauniisti lauletaan rukista tässä iskelmässä!

Nyt, kun pakkasukko on paukutellut nurkissa parastaan, eikä uloskaan täten ole nokkaansa pidemmälle viitsinyt  ovenraosta kurkistaa, olen viettänyt pirttisällä rentouttavaa kehruupäivää.

Nämä ne vasta ovat niitä arjen ihania valopilkkuja, joita ei sanoin pysty kuvailemaan.
Mikään ei tunnu yhtä hyvältä kuin se, kun voi laittaa kätensä tähän pehmeään, pörröiseen kerään.
Hypistellä, tuntea sen pehmeys käsissä, antaen samalla aistien viedä jonnekin kauas.
Siinä samalla lukien, vaikka lempikirjaansa. 
Ja pian huomaakin vaipuneensa sellaiseen aistien tunne pläjäykseen,  josta ei kovin nopeasti meinaa herätäkään takaisin tähän hetkeen....

Lapsuudenkodissani oli rukki, jolla äitini oli aikanaan kehrännyt. 
Ihailin rukkia suunnattomasti.
Mielestäni se oli kaunis esine.
Kaunis se on vieläkin, siihen ei ole ajanhammas purrut, vaikka vuodet ovat vierineet.
Minulla on myös rukki, joka toimittaa nykyään koristeen virkaa. 
Ikää on sille kertynyt ja elämänkolhimakin se on ja jos se osaisi puhua kertoisi se melkoisia tarinoita menneistä vuosista.
En ole löytänyt siitä vuosilukua, jotenka en yhtään tiedä milloin se on valmistettu.
Sain sen aikanaan siskoltani ja täten se on kerinnyt olemaan minullakin jo vuosia.

Tässä taannoin sain "huikean idiksen" ja ajattelin, että laitetaanpas rukki töihin.
En suinkaan tohdi rukkivanhuksellani enään kovin "raskaita" töitä teettää, mutta jotain pientä kuitenkin.
Niinpäs tuumasta toimeen.
Hetken aikaa pyörittyäni rukin ympärillä, ideani olikin jo kokeilua vaille valmis.
Rukki saa toimia tästälähin, lankakeräni pidikkeenä kutoessani.
No, ihan pientä hienosäätöä vielä, jotta kerä soljuu kutoessa joutuisammin, mutta nyt kerä pysyy kivasti koossa sekä lanka on mielestäni sopivan kireällä kutoessa.
Ja jos homma ei toimi hienosäädöstä huolimatta, niin rukki jatkaa nykyisessä virassaan, elikkäs koristeena.

Niin ne käyttötarkoitukset muuttuvat vuosien saatossa. Ennenvanhaan rukeilla kehrättiin ja nykyään ne toimivat koristeina tai lankakerän pidikkeinä.
Toisaalta, voisiko todeta, että ympyrä sulkeutuu, rukki palaa "juurilleen" näin valmiin lankakerän muodossa.

On tässä kehruiden lomassa tullut tehtyä käsitöitäkin.
Innostuin taas pitkästä aikaa tekemään mummoneliöitä joita myös isoäidinneliöiksi sanotaan.
Niitä on mukava virkata väliaikatöinä, kun valmistuvat nopeasti ja kuin itsestään.
Jokunen vuosi sitten, niitä virkattiin joka puolella.
Niinpä minäkin kannoin tuolloin korteni kekoon ja opettelin tuon iki-ihanan mummoneliön teon.
En muista, että olisin kouluaikana opetellut tekemään mummoneliöitä tai jos se oli opetettu, niin ainakin olin sen tyystin unohtanut, sillä ei ollut muistikuvaa kuinka moinen neliö tehdään.

Niinpä suuntasin auton kohti kotiseutuni lähimpänä olevaa kaupunkia, kun sinne tuli Novitan virkkausrekka, joka kiersi tuolloin eri kaupungeissa.
Siellä opetettiin kädestäpitäen tuon neliön tekeminen.
Ja niinhän siinä sitten kävi, että kun meikäläinen antoi osan virkkuukoukusta, niin se veikin koko koukun ja pian huomasin olevani niihin totaalisen koukussa.

Lankavarastoani penkoessa löysin raitalankaa, jonka kohdalla olin tehnyt "Sulo Vileenit", kun halvalla sain ja hamstrannut sitä useamman kerän.
Tykkään virkata mummoneliöitä näistä raitalangoista, koska siinä värit vaihtuvat sattumanvaraisessa järjestyksessä.
Tästä johtuen työstä tulee mielestäni kivan näköinen.
Kyseistä lankaa ei varmaankaan enää saa, mutta jatketaan työtä sitten jämä tai yksivärisillä langoilla mukaillen.
Näistä neliöistä valmistunee sitten aikanaan jotain.

                                     Kehruukoneeni,
                                       Miu kissani....       

                                         Eikös ole söpö....
 

                                 
                                          Lempikirjani....
                       

                           
                                        Rukkivanhukseni....
 

                              
                                        Lankakerän pidike....                               

                                                                                                                              

 

  Mummoneliöt....

 

 
                                   koukuttavat mummot....
 

             Näihin kuviin ja tunnelmiin toivotan aurinkoista
                                      kevättä kaikille!
                           
                         Kiitos, kun kävit kurkkaamassa!
 
                                          - Satuli-