Vinksin ja vonksin...
" Kaikki on vinksin vonksin tai ainakin heikun keikun, arvaas oikun eikun, kuka oon joko arvaat sen?
Ullan nimi on Ulla nimi toinen vain on mulla, jos et millään arvaa sanon suoraan sulle sen...
Tässä on Peppi Pitkätossula hopsula heisula hopsansaa.
Tässä on Peppi Pitkätossu nauraa ha-ha-haa.
Ootkos nähnyt tään apinani hienon ja lystikkään? -joo, Herra Tossavaisen sehän juuri on nimeltään.
Ootkos nähnyt tään hevoseni valkean täplikkään? -joo,
Entäs Huvikummun? talo jossa me leikitään...
Siellä on Peppi Pitkätossula hopsula heisula hopsansaa. Sielläpä Peppi Pitkätossu laulaa la-la-laa.
Voimia mulla näissä on paljon sormenpäissä, nostaa voin kirahvin, minä kaikkein vahvin oon.
Tartu torveen, rumpuun, tule luokseni Huvikumpuun, pannaan hyrskyn myrskyn, sula heijaa hopsaa saa...
Tässä on Peppi Pitkätossula hopsula heisula hopsansaa. Tässäpä Peppi Pitkätossu nauraa ha-ha-haa"....
Näin kivasti lauletaan Peppi Pitkätossusta!
En keksinyt nyt mitään muuta laulua tähän alkuun, joka voisi johdatella teidät paremmin seuraavaan tarinaan.
Oloni on ollut viime päivät vähän kuin laulun Pepillä.
Voimia löytyy sormenpäistä.
Ei niillä nyt ihan kirahvia nostella,
lankakeriä kylläkin ja puikkojenkin vääntyilyjä silloin tällöin.
Sukatkin ovat välillä vinkisin ja vonksin, eivät kuitenkaan eriparia, mutta omansalaiset.
Lemmikkinä on kissa ja talo on melkein kuin "Huvikumpu", jossa eletään " tavallaan ja jonne vieraat tulevat ajallaan", siellä nauttien elämän pienistä iloista.
Tiedättekö, se tunne, kun aina ei hommat suju niinkuin pitäisi ja voisit esittää itsellesi kysymyksen:
" kuinka niinkuin omasta mielestäsi meni "?
Tuntuu kuin puikot olisivat liittoutuneet sinua vastaan ja teet asiat "omasta päästäsi" vähän kuin Peppi,
hopsula heisula hopsansaa, tai siltä se nyt ainakin minusta tuntui.
Villasukkien vuosi kirjan innoittamana aloitin tässä taannoin uuden sukkamallin.
Kirja on täynnä ihania malleja, joista on niin vaikea päättää minkä niistä seuraavaksi tekisi.
Puikoilleni pääsi nyt Anemone sukat.
Aloin kilkuttelemaan ja sukkaa alkoikin syntymään tasaiseen tahtiin.
Olin päästellyt menemään jo melkoisen pitkälle, kun huomasin, että nyt ei mene niin kuin Strömsössä.
Kuvio ei ihan täsmännyt ohjeen sekä kirjan kuvien mukaisesti.
Jokin siis mätti, mutta mikä?
Mielestäni olin tehnyt kaavion ohjeen mukaisesti.
Siinä sitten aikani sukkaa pyöritellen ja miettien olinko nyt ymmärtänyt ohjeesta jotain väärin?
Koska en ollut asiasta ihan varma,
päätin sitten rohkaista mieleni ja kysyä neuvoa ihan sukkamestarilta itseltään.
Kun selvisi, että meikä mandoliini oli tehnyt vanhanaikaset,
elikkäs, olin alkanut tekemään yksinkertaisesta asiasta "rakettitiedettä" ja sävellellyt omiani,
niin voin kertoa, että silloin oli "hävetys maksimus" korkealla.
No, meikälle toki voi käydä juuri näin, olen sellainen naispuolinen "Mr. Bean", jollekka sattuu ja tapahtuu.
Hyvähän se toki on, että lukee ohjeita huolellisesti, mutta ei nyt ihan niin, että tekee lisää ylimääräisiä koukeroita.
Hetken mietin, iskeekö purkoosi vai ei?
Päädyin kuitenkin lopulta siihen, että jatkan sukan samanlailla loppuun saakka ja teen sille sitten parin, koska sukat jäivät itselleni.
Viluiset jalkani eivät tiedosta onko villasissa virhe, vaan ne lämmittävät siitä huolimatta ja sopivat välinsä varpaiden kanssa:)
Hiukan jännitystä lisäsi toisen sukan tekeminen, että muistaisin tehdä siitä sitten samanlaisen:)
Sainkuin saikin sukat kilkuteltua ja nyt kun niitä katsoo valmiina, eivät ne olekaan hassummat.
Mokani kääntyikin tälläkertaa voitoksi ja nyt voin jo nauraa asialle.
Tämä malli oli nopea ja kiva kudottava
( mokailusta huolimatta).
Siihen muodostuen erittäin kaunis kukkakuvio.
Anemonet....
Kukkanen erilainen kun ohjeessa,
mutta haittaaks se?....
Pidetään puikot liikkeellä ja aurinkoinen mieli mukana,
niin valmista tulee!
Mukavaa, kun kävit kurkistamassa!
- Satuli-
